Jane Campion - Kate Pullinger: Piano

Tänään isä naitti minut miehelle jota en ole vielä tavannut. Pian tyttäreni ja minä menemme hänen luokseen hänen maahansa. Puolisoni on sanonut ettei mykkyyteni häiritse häntä. Niin hän kirjoitti, ja kuulkaapa tätä: Jumala rakastaa mykkiä luontokappaleita, joten miksei myös hän! Olisikin hyvä jos hänellä olisi enkelin kärsivällisyys, sillä hiljaisuus vaikuttaa lopulta jokaiseen. Minä en kumma kyllä ole omasta mielestäni vaiti, minulla nimittäin on pianoni. Minun tulee sitä matkalla ikävä.

Jane Campionin elokuva Piano on yksi lempielokuvistani. Elokuvan alussa on loistava kohtaus, kun paratiisimaisen kauniissa maisemassa seisoo vedessä piano. Piano esittää elokuvassa suurta osaa, ja sen suuren osan se on myös saanut nimeä myöten elokuvan jälkeen kirjoitetussa kirjassa Piano. Elokuvan ohjannut Jane Campion on kirjoittanut kirjaan kaksi lukua ja kirjailija Kate Pullinger loput yhdeksän. Piano on loistavimpia naisen asemasta kertovia kirjoja. Kirjassa on intohimoa, kolmiodraamaa, mustasukkaisuutta, kateutta, väkivaltaa ja rakkautta, jota mikään ei voi estää.

Pianokysymys oli nyt loppuunkäsitelty. Steward tunsi tulleensa nöyryytetyksi, kun nämä kaksi pientä naista joiden olisi pitänyt taipua hänen arvostelukykynsä edessä olivat hangoitelleet häntä vastaan. Piano oli tarpeeton ja painava, ja sitä paitsi jos hän nyt antaisi periksi heidän vaatimuksilleen, siitä tulisi valitettava ennakkotapaus. Heidän täytyi hyväksyä että hän oli se joka määräsi.

Suuressa kartanossa kasvanut hemmoteltu Ada naitettiin Uudessa-Seelannissa asuvan Alistair Stewardin kanssa. 1800-luvun miehet määräsivät ja naiset ja lapset olivat omaisuutta, jolla ei ollut sananvaltaa mihinkään. Ada toi laivamatkallaan mukanaan kaksi suurinta rakkauttaan, pianon ja aviottoman tyttärensä Floran. Nuori avioliitto koki kolauksensa jo rannalla, mihin laiva oli jättänyt Adan seurueineen. Alistair ei ymmärtänyt sitä, että piano oli mykän Adan kommunikointiväline muiden ihmisten kanssa. Alistair vei heti ensitapaamisella Adalta kyvyn keskustella ja esittää tunteensa. Piano jätettiin rantaveteen.

Yhdellä sormella, kynsi lohkeilleena ja kovettuneena, ihossa tupakan ja työn jäljet, hän tunnusteli reiästä Adan ihoa, viileätä, pehmeätä, sileätä – Adaa.

Alistairin talon lähellä asui mies, joka halusi pianon itselleen syystä, että saisi myös Adan lähelleen, kun antaisi hänen soittaa pianolla. Alistair pakotti vaimonsa miehen luokse antamaan soittotunteja. Pian soittotunneista kehittyi uskalias leikki, sillä mies rakastui Adaan syvästi. Hän oli nähnyt, että mykkä Ada pystyi kokemaan suuria tunteita soittaessaan pianolla ja hän halusi, että nuo tunteet kohdistuisivat myös häneen.

Ada tunsi pelkäävänsä niitä merkillisiä, pyörryttäviä aistimuksia joita kohoili hänen ruumiinsa lävitse. Häntä pelotti ja hävetti että hän tunsi ylimalkaan mitään.

Ada ja pianonomistaja tekivät sopimuksen, jolla Adan olisi mahdollista saada pianonsa takaisin. Adalle ei tullut mieleen, että hänen miehellään olisi asiaan jotain sanomista. Hän ei antanut miehelleen mitään arvoa, sillä mies oli myynyt hänen pianonsa, hänen äänensä, hänen elämänsä, hänen tunteensa, hänen muistonsa kodistaan ja vanhemmistaan. Alistairia ei olisi kannattanut jättää huomioonottamatta. Hän muuttui jopa omasta mielestään mieheksi, joka hän ei olisi halunnut olla saatuaan selville vaimonsa puuhat naapurissa.

Rakastuin Piano-elokuvaan ja samoin kirjaan, vaikka siinä kohdellaan naista arvelluttavalla tavalla, joka aiheuttaa samalla järkytystä, ahdistusta ja kauhua. Kirjan ja elokuvan tapahtumat etenevät trillerimäisellä jännityksellä eteenpäin. Piano on unohtumaton klassikkoteos.

Jane Campion ja Kate Pullinger, Piano

Suom. Marja Alopaeus

Gummerus 1995

s. 180

The Piano 1994

Historiallinen teos

Kirja on oman kirjahyllyn aarre