Raiskaus. Aseella
uhaten. ”Heilutti puukkoa”, oli isoäiti sanonut soittaessaan.
Tämä ei ollut
ensimmäinen kerta, jotain samantapaista on tapahtunut ennenkin, hän sanoi.
Lars Petterssonin Koutokeino,
kylmä kosto esikoisdekkari kertoo miksi tukholmalainen apulaissyyttäjä Anna
Magnusson saapui Koutokeinoon keskellä kaamosaikaa. Annan äidinpuoleinen suku
oli kotoisin Norjan Finnmarkista ja äiti oli tavannut Annan isän Tukholmassa
opiskeluaikoina ja jäänyt asumaan Tukholmaan. Äidin saamelainen suku oli tullut
Annalle tutuksi kesälomilla. Anna oli luvannut tutkia serkkunsa tekemää rikosta
ja auttaa puolustuksessa. Mutta tutkittavaa löytyi paljon enemmän kuin Anna
olisi osannut kuvitellakaan.
Jos hän oli todella
halunnut riistää hengen itseltään, miksi hän oli nähnyt näin paljon vaivaa?
Lainannut auton ja ajanut monta kymmentä kilometriä tunturiin. Hän olisi voinut
vain istua vuoteensa laidalla kotona ja kaataa pillerit kurkkuunsa.
Tätä dekkaria ehdin lukea yli sata sivua, ennen kuin siinä tuli eteen
ensimmäinen ruumis, mutta jaksoin lukea sinne asti, sillä harvemmin dekkari jää
ilman ruumista. Anna ei ole herkimmästä päästä ja mukana rikostutkinnassa
hänellä oli nuori poliisi Jon Arne, joka harrasti hiihtoa kilpaladuilla.
Eipähän hiihdellessä tarvinnut sitoutua epämääräisiin rikostutkimuksiin, jotka
katosivat kummasti tai sitten niitä sotkettiin sujuvasti. Annan silmissä Koutokeinossa
näytti laki toimivan villin lännen tapaan. Mitä enemmän asioita tutki, sitä
enemmän vastaan tuli kieroilua, valehtelua, salailua ja peittelyä. Siellä
tarvittiin selkeästi tiukan ja osaavan syyttäjän oikeustaitoja ja etiikkaa. Isoäiti ei ihan
tarkoittanut niitä asioita tutkittavaksi, mitä Anna sai selville.
Hän pilasi elämäni.
Ajoi minut vihaamaan itseäni. Hänen istuessaan vankilassa sain tilaisuuden
tulla ihmiseksi jälleen. Elämä palasi ja aloin uskoa, että jaksaisin taas elää.
Koutokeino sijaitsee Suomen rajan tuntumassa, Suomi-neidon
käsivarren yläpuolella. Kirjassa liikutaan muuallakin mm. Tromssassa ja
Kaaresuvannossa. Luin kirjaa Inarissa ja oli mukavaa, kun kirjan paikkakunnat
olivat lähellä Inaria, tosin kirjailija on hieman vaihdellut paikkojen
sijaintia. Olen myös käynyt kirjassa mainituilla paikkakunnilla, tosin
kesäaikaan. Lars Pettersson on hyvä kuvaamaan Lapin luontoa ja talvimaisemaa,
joka muuttaa nopeasti muotoaan. Tykkäsin kirjan tarinasta, henkilöhahmoista ja
varsinkin saamelaisuuden vaikutteista kirjan juonikuvioihin. Anna sai hyvän kosketuksen omiin juuriinsa osana
saamelaista kulttuuria.
Sarjassa on julkaistu jo kaksi muutakin dekkaria: Verijäljet
lumessa ja Kaamosmurhat. Muistutan jälleen, että tykkään kovasti, kun kirjan
nimestä voi jo päätellä, että kyseessä on dekkari ja tästä dekkarista pidin
juuri siksi, että se kertoi saamelaisyhteisöstä.
Lars Pettersson, Koutokeino,
kylmä kosto ****
Suom. Salla Korpela
Minerva pokkari 2015
s. 382
Koutokeino, en blodig
kniv 2012
Ensimmäinen suomennos 2014
Kirja on oman kirjahyllyn aarre
Samoin: se, että ollaan susirajan paremmalla puolella on jo sinänsä meriitti! Kirja avaa tällaiselle lantalaiselle saamelaisuuden, Finnmarkin sisäisten lakien ja porotalouden,ja -tokkien merkitysta ollen näin myös kiinnostava tietopaketti.
VastaaPoistaNautittavaa luonto- ja ympäristökuvausta. Koutokeinoa sisältäpäin katsottuna ja lukijalle elävästi välitettynä. Jotenkin koruttomasti tosi...
Olihan tämä aikamoinen hyppäys saamelaisten maailmaan sisäpuolelle. Kirjassa tuli esille saamen kieli, saamen kulttuuri pukuineen ja koruineen ja porotalous. Kirja on todellakin aikamoinen viihteellinen tietopaketti.
PoistaLuonto- ja ympäristökuvaukset olivat huippuhyviä ja niitä luki ihan mielikseen.
On kyllä kiinnostava miljöö dekkarilla! Minulle ihan tuntematon tämä kirjailija ennestään.
VastaaPoistaMinullekin tämä oli uusi tuttavuus ja sarjassa on jo kaksi uuttakin kirjaa. Suosittelen, jos kaipaat ihan uutta potkua dekkareihin.
PoistaPidin tästä kovasti, nimenomaan sen kytköksestä saamelaiseen kulttuuriin ja elämäntapaan. Suorastaan eksoottinen kirja. En ole tullut jatkaneeksi sarjan kanssa, vaikka hyvä oli aikomus. Onneksi kirja ei karkaa minnekään, kirjastostakaan.
VastaaPoistaMinäkin pidin kirjasta juuri siksi, että se kuvasi saamelaisyhteisöä. Kirjailija lomailee Koutokeinossa, joten hänellä on vähän niinkuin sisäpiirin tietoa.
PoistaHarvoin tulee täällä Hesan seudulla ajatelleeksi Käsivarren ja Lapin seutuja. Mahtava tunne tietää että Suomeen kuuluu saamelaisuuskin kaikkine piirteineen. On hienosti valittu dekkarin tapahtumapaikat.
VastaaPoistaJotenkin niin kivasti sanottu että jaksoit lukea vaikka eka murha tuli vasta kun oli ylitetty sata sivua... Kaikki me dekkareitten lukijat tajuamme tuon tunteen 😀
Saamelaisuus on hieno osa suomalaisuutta. He ovat itseasiassa Suomen alkuperäiskansa. Asuivat aikoinaan paljon etelämpänä ja muun asutuksen levitessä saamelaisten asuinalueet pienenivät ja siirtyivät kohti pohjoista ja Jäämerta.
PoistaKirjan miljöönä toimii Norjassa oleva Koutokeino. Päähenkilö on kotoisin Tukholmasta, mutta hänen äitinsä oli saamelainen ja kotoisin Koutokeinosta.
Juu, dekkari voi olla aika pitkästyttävä, jos siinä ei tapahdu murhaa.
Luin tämän kirjan muistaakseni joskus talvella. Se oli kiinnostava juuri tuon saamelaisuuden ja Norjan Lapin ansiosta, ja olenpa jopa käynyt kerran Koutokeinossa (Kautokeinossa), joten pystyin ainakin vähän kuvittelemaan ympäristöä. Sarjan muutkin osat pitäisi joskus lukea!
VastaaPoistaSaamelaisuus on tässä dekkarissa parasta ja ihan mukava dekkari kaikenkaikkiaan. Anna on hyvä päähenkilö. Aika moneen kiperään tilanteeseen joutui aloitusosassa, saas nähdä miten muissa dekkareissa käy. Ajattelin lukea nekin.
PoistaMukavaa viikonloppua :)