Eliza istui niin
usein ikkunan äärellä merta katsellen, taivaanrannan laivoja ja valaita
laskien, että hän oli lopulta vakuuttunut olevansa jonkun haaksirikkoutuneen
tytär eikä suinkaan syntynyt turmeltuneesta äidistä, joka kehtasi hylätä hänet
alastomana maaliskuisen päivän armoille.
Isabel Allenden Rouva
Fortunan tytär kertoo nuoren naisen uskomattoman kasvukertomuksen
aikuiseksi naiseksi 1800-luvun puolivälin Chilen Valparaisossa ja kultakuumeen
villitsemässä Kaliforniassa. Kirjan päähenkilö on Eliza. Elizan ottovanhemmat
olivat sisarukset Rose ja Jeremy Sommers, jotka olivat muuttaneet Englannista
Chileen. Heillä oli myös isoveli, joka kulki valtameriä laivan kapteenina, ja
kuljetti tavaroita mukanaan. Eliza tuotiin talon ovelle vauvana ja kasvatettiin
talossa ottotyttären tavoin. Kirjan loppupuolella selviää toinen Elizan
vanhemmista. Fortuna tuli esille kirjan vaiheissa, mutta olisin jättänyt kirjan
nimestä pois rouvan, sillä se ei sovi kirjan tarinaan.
Kulmikkaasta ja
lapsekkaasta pikku kirpusta muovautui sorja ja hienopiirteinen tyttö. Hän
vietti murrosiän vaikeat vuodet Miss Rosen valvonnassa, käveli kirja pään
päällä, opiskeli pianonsoittoa, viljeli paikallisia yrttejä Mama Fresian
puutarhassa ja oppi vanhoja reseptejä tunnettujen ja tuntemattomien sairauksien
parantamiseen; sinappia käytettiin arkiväsymykseen, hortensian lehtiä märkiviin
kasvaimiin ja naurun palauttamiseen, orvokkia yksinäisyyden sietämiseen ja
rautayrttiä Miss Rosen keiton maustamiseen, sillä tämä jalo yrtti parantaa
pahantuulisuuden puuskat.
Elizan kouluttaminen suunniteltiin vain yhtä tarkoitusta
varten, hänen piti päästä mahdollisimman hyviin naimisiin, mutta kohtalo
puuttui asiaan nuoren Joaquin Andietan hahmossa, johon Eliza rakastui päätä
pahkaa. Joaquinin kadotessa Kalifornian kultamaille 16-vuotias Eliza karkasi
hänen peräänsä. Onneksi hän sai pakomatkalla apua kiinalaiselta Tao Chi´eniltä,
muuten pakomatka olisi loppunut jo laivalla. Heidän ystävyytensä vain syveni
vuosien mittaan, kun Eliza etsi kadonnutta nuoruudenrakkauttaan.
Mitä hän teki
pitkissä housuissa kiinalaisten keskellä? Hänen täytyi ravistella itsensä
valveille ja muistaa että oli siellä juuri tinkimättömän rakkauden takia. Hänen
tehtävänsä ei ollut suinkaan auttaa Tao Chi´enia, vaan etsiä käsiinsä Joaquin, vaikka
vain sanoakseen nuorukaiselle kasvokkain, että tämä oli kirottu karkuri ja
pilannut hänen nuoruutensa.
Isabel Alliende kirjoittaa kiehtovia kirjoja. Rakastuin
hänen kirjaansa Henkien talo, joka oli tulvillaan tunteita ja kertoi
1900-luvulla eläneen suvun tarinaa. Rouva Fortunan tytär kertoo vuosista
1843-1853. Kirjan päähenkilö Eliza oli kahdenkymmenen kirjan lopussa, mutta kokenut
muutaman vuoden aikana enemmän kuin moni koko elämänsä aikana. Kun Eliza etsi
kadonnutta rakastaan pitkin vaarallisia ja arvaamattomia Kalifornian
kultakenttiä, hän etsi itseään. Mitä hän lopulta löysi, sen voit lukea
kirjasta. Kaliforniassa tutuksi tuli rahattomuus ja nälkä, ankara työnteko, sekalainen
joukko kansalaisuuksia ja alakulttuurit.
Rouva Fortunan tytär on kertomus polttavasta rakkaudesta,
onnen etsimisestä, syvästä ystävyydestä sekä erittäin
itsenäisestä ja seikkailunhaluisesta nuoresta naisesta.
Isabel Allende, Rouva
Fortunan tytär ****
Suom. Sulamit Hirvas
Suuri Suomalainen Kirjakerho Oy 2000
s. 367
Hija de la fortuna 1999
Isabel Allende: Henkien talo
Kirja on oman kirjahyllyn aarre.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti