Hän ei puhunut enää
koskaan.
Kyproksella syntyneen Alex Michaelidesin esikoiskirja Hiljainen potilas kertoo hyytävän
trillerin nuoresta naisesta, joka oli tuomittu miehensä murhasta
oikeuspsykiatriseen laitokseen. Psykoterapeutti Theo Faber oli kiinnostunut
kyseisestä murhamysteeristä, ja kun Grovessa tuli kriminaalipsykoterapeutin
paikka auki, hän haki ja pääsi laitokseen töihin. Theo halusi auttaa Aliciaa.
Theo oli varma, että hän saisi Alician puhumaan.
Vain kuukautta
myöhemmin valmistauduin ensimmäiseen työpäivääni Groven hoitolaitoksessa.
Alicia oli suljettu Groven suljetulle osastolle loppuiäkseen.
Mikä suisti nuoren rakastuneen naisen tappamaan miehensä? Ainakin hänet oli
löydetty kotoaan veitsi kädessä kuolleen miehensä vierestä. Kirjassa keritään
auki Alician aikaa taiteilijana. Theo on kiinnostunut raottamaan salaisuuksien
varjoa ja kyselee Alician tuttavapiiriltä tapahtumiin liittyvistä asioista.
Pian Theo käyttäytyy kuin salapoliisi tapauksen kimpussa.
Sisintäni kouraisi
selittämätön pelontunne.
En huomannut takaani
lähestyviä askeleita ennen kuin oli jo myöhäistä. Ehdin kuulla raskaan
kolahduksen, minkä jälkeen takaraivooni levisi terävä kipu.
Sitten kaikki pimeni.
Theon kotielämä on kinkkisessä tilanteessa toisin sanoen
avioliitto on vaakalaudalla. Theo siis epäilee vaimonsa salaavan suhdettaan
toiseen mieheen. Kirjassa Theo yrittää auttaa Aliciaa parantumaan terapian
avulla, mutta oma avioliitto natisee liitoksissaan. Näistä aineksista on koottu
trilleri, joka paranee loppua kohden. Jos alkuvaiheessa epäilyttää, että mitä
tässä oikein tapahtuu ja kuka on murhaaja, niin tulet yllättymään aivan
varmasti. Murhaaja on aika varma teostaan ja yrittää tekoaan peitelläkseen
tehdä lisää rikoksia. Yllättäviä tapahtumia on siis tiedossa lukijalle,
varsinkin kirjan lopussa.
En halunnut ilmoittaa
käyntini syytä heti ovella, mutta niinhän se on, että päiväkirjan löytyminen
asettaa tapauksen tosiseikat hieman uudenlaiseen järjestykseen.
Alex Michaelides, Hiljainen
potilas
Suom. Antti Autio
Gummerus 2019
s. 450
Psykologinen trilleri
Tämähän vaikuttaakin hyvältä. Olen kirjasta kuullut (täällä ollut esillä), mutta en ole jaksanut sen kummemmin tutustua. Nyt alkoi kuitenkin kiinnostaa, joten laittanen kirjastolistalle ylös!
VastaaPoistaOnpa kiva, että kiinnostuit. Kiva esitellä trilleri, jossa on myös muutakin kuin väkivaltaa.
PoistaTämä on kyllä kiinnostava kirja ainakin sinun ja Kirja vieköön -blogin arvioiden perusteella! Psykologiset trillerit ovat kiehtovia.
VastaaPoistaTykkään itsekin psykologisista trillereistä. Se jokin niissä on.
PoistaTämän tuoreasta otteesta pidin paljon syystä, että kirjailija ei jämähtänyt kuluneiseen rakkaus-/viha-/petos- jne. akselille vaan tarjosi aina kiinnostavaa psykologiaa, Alkestis-tarun, näppärän lopetuksen jättäen väreilemään kysymyksen: Mikä on se korsi joka kulloinkin katkaisee kamelin selän?
VastaaPoistaKylläpä kiteytit hienosti tarinan pääjutut, kiitos :)
PoistaKieltämättä kirjan tarinalla on tuore ote, muutenkin ihan kelpo trilleri, jota lukiessa ei tarvinnut jännittää.
Trillerit kiinnostavat minua ja tämä vaikuttaa varsin mainiolta lajinsa edustajalta. Pitänee lukea!
VastaaPoistaNo niin tässäpä sitten tarjolla yksi psykologinen trilleri.
PoistaLukuiloa :)
Minä pidin tästä. Kerronta vei mukanaan.
VastaaPoistaMukavasti vei minuakin. Tykkäsin.
PoistaHui, kuulostaa kiehtovan pelottavalta. Olen nykyään vähän liian nynnerö lukemaan trillereitä, varsinkaan psykologisia, mutta kieltämättä tämä alkoi nyt kyllä kiinnostaa. Miten voi olla trilleri, eikä lukiessa muka tarvitse jännittää :D ?!
VastaaPoistaKirjan pääjuttu oli tapahtunut menneisyydessä ja sitä tässä selviteltiin ja käytiin läpi. Tietysti trillerissä pitää olla jännitettävääkin, mutta tässä ei väkivalta ollut pääosassa, vaan ihmismieli. Yllättävä asetelma, mielenkiintoinen miljöö ja ...
PoistaTodellinen yllättäjä!
VastaaPoista♥
Samaa mieltä Leena!
PoistaTarina parani loppua kohden koko ajan.