Tänään riisuin paidan
uudelleen, kun olin juonut toisen kahvikupillisen. Ehdin ensin veikata helteen
olevan tulossa, kun ymmärrys iski. Miten en ollut tajunnut? Hiki. Kuumuus.
Ärtymys. Kuumat aallot? Sitäkö tämä oli? Vaihde-vitun-vuodet.
Hyppe Salmen riemastuttava esikoisteos Aaltoja ja asiattomuuksia räjäyttää potin. Naisen elämästä suoraa
eikä väärää tekstiä, kerrankin kaikki menee niin kuin pitääkin. Eihän sitä
kukaan tunnusta, että vaihdevuodethan ne ovat iskeneet kiinni. Ei suinkaan Aaltoja ja asiattomuuksia kirjan
päähenkilökään tunnusta, että näin on näreet ja näppylät, vaihdevuodet, ei voi
olla totta. Ihana, että joku kirjoittaa niistä ja vieläpä hyvin aidosti ja
hauskasti. Tätä kirjaa ei kannata lukea ryppy otsalla ja pinna tiukalla, ehei.
Tämä kirja luetaan niin, että revetään jatkuvasti nauramaan, vaikka hiki valuu.
Ei muuta kun otsa kuivaksi ja tarina jatkuu. Rimman seurassa ei tule aika
pitkäksi, sen takaan.
Olin ajatellut että
vaihdevuodet alkaisivat, kun olisin valmis. Kun olisin elänyt, kokenut,
valloittanut maailman. Sitten kun olisin elänyt koko naiseuteni, elämäni,
käyttänyt vuoteni ja täyttänyt vuoteeni. Silloin olisin valmis seuraavaan
elämänvaiheeseen, vetäytymään vähitellen, väistymään ja antamaan tilaa
toisille.
Tähän uuteen elämänsaumaan Rimma oli eronnut pitkästä
avioliitostaan ja muuttanut pienempään asuntoon koiransa Rumban kanssa. Tyttö
ja poika asuivat jo omillaan. Nyt oli aikaa harrastaa, matkustaa ja tehdä
kaikki se mistä oli haaveillut, mutta kun. Mutta kun oma koti oli niin kiva
paikka, että siellä halusi vain olla. Voisihan sitä vaikka uudistaa suhteita
entisiin kavereihin ja laittaa seuranhakuilmoitus Tinderiin. Näihin
ratkiriemukkaisiin tutustumisjuttuhin tutustut Rimman seurassa kirjan sivuilla.
Minun
parisuhdehaukeni on se, että en olisi kenenkään mielestä kiinnostava. Että olen
vanha lahna, piikikäs ja puinen, kelvollinen vain minkinrehuksi..
Naisen elämä ja miksei myös miehen elämä voi olla hankalaa
ja kummallista. Tässä kirjassa vatvotaan Rimman elämää ja niitä
hankaluuksia mitä eteen on sattunut tässä elämänvaiheessa, kun viisikymmentä vuotta
kolkuttelee ikävästi ovella. Kirjan teksti naurattaa tai ainakin hymyilyttää, mutta
eihän se suinkaan ihmisestä, jolla on hankala vaihdevuosi päällä, tunnu mukavalta.
Hyppe Salmi on kirjoittanut onnistuneesti uudenlaisen näkökulman
vaihdevuosi-ikäiselle naiselle.
Viiskyt voi olla uusi kolkyt, mutta perseestä se silti on.
Hyppe Salmi, Aaltoja ja asiattomuuksia
Tammi 2019
s. 257
Hiki on, ja näin on näppulät, mutta mitä siitä - se kuuluu elämään, ja myös mieheni vanhenee, ihmettelemme ilmiöitämme samaa tahtia. Yksin ponnistaville toivotan voimia ja uskoa siihen, että kumppani löytyy. Miksei löytyisi? Höpönhöpöä ja itsekästä tuo itsemollaaaminen. Kun kiinnostuu muista, on itsekin kiinnostava.
VastaaPoistaJa Arja mehän vanhenemme kaikki. Just tapasin yhden nuoruudenaikaisen tutun kirjamessuilla, enkä olisi tuntenut häntä, mutta hänellä oli oma myyntikojunsa siellä. Hiukan aikaa seurasin ja sitten tunnistin.
PoistaUskoisin, että parisuhteessa ei vanheneminen tunnu niin vaikealta, kun näkee parinsakin vanhenevan siinä vierellä.
Uskon kuitenkin, että tykkäät tästä kirjasta. Rimma on hyvä henkilöhahmo, jolle sattuu ja tapahtuu. Ja onhan vaihdevuosista puhuminen/kirjoittaminen tabu, josta on hyvä kirjoittaa näkökulmia auki.
Arja, niin, kerro toki, miksei löytyisi? Entä kun ei vain löydy? Ei, vaikka on kuinka kiinnostunut muista? Vaikka etsii, muttei kuitenkaan ryppyotsaisesti, vaikkei etsi, koska se oikea löytyy, kun lakkaa etsimästä, jos suhtautuu avoimesti ja käy treffeillä matalalla kynnyksellä, on helppo eikä osaa päättää, jos nostaa rimaa, on liian vaativa eikä kelpaa kukaan, pitää mennä, tehdä ja osallistua, kun kukaan ei hae kotoa, mutta sitten onkin liian aktiivinen ja touhukas, ettei elämään ketään mahtuiskaan, tai miehet ei siksi uskalla lähestyä jne. Voisitteko te parisuhteelliset (naiset) lopettaa nuo alentuvat kommentit asiasta, mistä te ette mitään tiedä? Tuntuu tosi kurjalta kuulla jokaiselta selitys sille, miksi ei löydä ketään, ja on sinkku vuodesta toiseen. /RK
PoistaKiitos RK kommentistasi. Erittäin hyvä, että toit esille oman näkökantasi sinkkuuteen, josta itsellänikin on yli kymmenen vuoden kokemus eron jälkeen. Veljeni kysyi tuolloin kerran, että eikö sieltä ravintolasta löydy miehiä. Vastasin, että löytyy, mutta ne ovat ukkomiehiä.
Poista”Pysyvän” parisuhteen löytyminen olikin sitten mielettömän ihana juttu.
Uskon, että ihmiset kommentoivat herkästi muiden asioihin ihan ajattelematta tarkemmin, että se voi kuulostaa kurjalta. Ehkä oma parisuhde voi tehdä sokeaksi sille, että yks kaks voit itsekin olla yksin ja yksinäinen. Muut ovat parisuhteessa, ystävillä ja läheisillä ei ole sinulle aikaa, pitäisi uskaltaa mennä ravintolaan, kun peilistä katsoo vanha naama ja ravintola on täynnä nuoria ja kauniita ihmisiä. Pitäisi olla tyrkyllä ja tyrkky, kun ei ole semmoinen ollenkaan, vaan haluaa omaan kotiin, omaan sänkyyn ja hyvän kirjan tai elokuvan pariin tai koiran kanssa kävelylle. Ymmärrän tunteesi hyvin. Kiitos kun jaoit meille tunteesi ja näkökulmasi sinkkuuteen.