Kirsti Mäkinen: Topeliuksen joulu - Satuja ja runoja

Oli jouluaatto. Lapinmies ja hänen vaimonsa ajelivat kumpikin porollaan tunturissa. Porot eivät jaksa vetää kahta aikuista, ja mies katsoikin tuon tuosta huolehtien vaimoa ja pientä lasta hänen sylissään. Lapsi oli kiedottu poronnahkaiseen peskin lämpöön, mutta ei ollut ihan helppoa ohjata ahkiota lasta hoidellessa. Sitten porojen vauhti kiihtyi.

Kouluneuvos Kirsti Mäkinen on koonnut ja muokannut nykyaikaan  Zacharias Topeliuksen ( 1818-1898) satuja ja runoja. Kirjan nimi on Topeliuksen joulu – Satuja ja runoja. Kirjan iki-ihanaksi kuvitukseksi on koottu Rudolf Koivun (1890-1946) klassikkokuvia. Yllä oleva lainaus on sadusta Tähtisilmä. Topeliuksen saduista löytyy aina opettavia ja kantaa ottavia ohjeita ja neuvoja. Topelius oli verraton kasvattaja, hän kasvatti koko kansaa saduillaan, varsinkin lapsia. Tähtisilmän pahoille ihmisille kävi todella huonosti. Paha sai palkkansa.

Taneli ja Anni lähtivät kylään ostamaan leipää ja maitoa. Mutta tuuli oli tuiskuttanut jäälle lumikinoksia ja pienten lasten oli raskasta vetää kelkkaa perässään. Yö alkoi jo pimetä, kun he lähtivät paluumatkalle kylästä. Kumpikin yritti kävellä reippaasti eteenpäin, mutta lunta pyrytti yhä ja kinoksissa oli hidasta kahlata. Kotiin oli vielä aikamoinen matka. Tuli yhä pimeämpää. Jotain mustaa liikkui heidän edessään. Se tuli yhä lähemmäksi. Se oli susi.

Yllä oleva lainaus on sadusta Armelias on rikas. Lasten kaupparetki on saanut jännittäviä piirteitä. On pimeää ja lähistöllä liikkuu susi. Satu tuo esille 1800-luvun ajankuvauksia. Kauppamatkat olivat pitkät, liikuttiin pitkiä matkoja kävellen ja petoeläimet vaanivat nälissään. Sadut olivat ennen vanhaan paljon raadollisempia ja synkempiä kuin nykyaikana. Näitäkään satuja en uskaltaisi lukea alle kouluikäisille lapsille, ettei uniin tule painajaisia.

Sadussa oli rikas talo ja köyhä talo. Rikkaassa talossa elettiin hyvin pihisti, ei edes linnuille raskittu laittaa lyhdettä jouluksi. Köyhässä talossa laitettiin linnuille lyhde. Rikkaalle talolle kävi huonosti ja köyhässä talossa riitti aina ruoka. Topeliuksen opetus kansalle oli, että myös luontoa piti kunnioittaa ja antaa vähästä ruoasta myös eläimille, joilla oli nälkä.

1800-luvulla Suomessa oli suuret nälkävuodet. Ihmiset kuolivat nälkään. Uskonpa, että tähän satuun on vaikuttanut ihmisten ruoan loppuminen, nälkäiset lapset ja ruoankerjääminen. Tuokin tapahtuma olisi voitu välttää, mutta virkamiehet eivät kyenneet organisoimaan ruoan jakamista, mikä on ruma häpeätahra Suomen historiassa.

Topeliuksen joulu on kurkistus Suomen historiaan Zacharias Topeliuksen satujen ja runojen matkassa.

Kertoja Kirsti Mäkinen, Topeliuksen joulu – Satuja ja runoja

Kuvitus Rudolf Koivu

Kuvat Wsoy:n arkisto

Wsoy 2015

s. 140