Tytti Parras: JOJO

Kastelukannun takaa tuli orava ja loikki lähemmäksi niin kuin vitseissä, joissa jonkun erottaa siitä, että se tekee jotain, mitä toinen ei. Se oli kummallisen paksuvatsainen ja liikkui varovasti häntä jäykkänä. Minä en ollut varma, mihin aikaan oravat poikasensa saavat, mutta jos se oli raskaana, sen vatsa oli täynnä sikiöitä, jotka olivat yhtä suuria kuin lapsi minussa.

Tytti Parraksen Jojo ilmestyi vuonna 1968 ja herätti samalla kovasti huomiota, sillä tarinassa kirjan päähenkilölle tehdään abortti, joka oli tuohon aikaan asia, josta ei puhuttu. Ei ainakaan kirjoitettu. Enkä ole ennen tätä kirjaa lukenut yhdestäkään kirjasta, jossa tehtäisiin abortti. Aihe on tabu edelleen. Pahinta kirjan henkilölle oli se, että hänen lapsensa isä luuli hänen odottavan lasta toiselle miehelle ja hakkasi hänet.

Tytti Parras on kirjoittanut kirjan, joka kuvaa hyvin modernisti tuon ajan elämää. Samaa 60-luvun ajankuvausta löytyy Hannu Salaman Juhannustansseista. Elämää elettiin molemmissa tarinoissa hyvin alkoholipitoisissa tunnelmissa, joita molempien kirjojen päähenkilöt katselivat itse selvin päin. Jojo kuvaa nuorten opiskelijanaisten elämää, käyttäytymistä ja seksuaalisuutta.

Kolhoosi oli talon ylimmässä kerroksessa. Hissi kulki hitaasti ja kun istui penkille, valo sammui. Jokaisessa kerroksessa oli erilainen haju, sekoitus ihmisiä ja heidän ruokiaan. Kansa haisi melko lailla vanhoissa rakennuksissa ja eniten puutalojen vintillä: narisevat portaat ja oven edessä lautasella peitetty maitokannu ja vadillinen kylmiä perunoita.

Jojon päähenkilö Tinja oli parikymppinen nuori yliopisto-opiskelija, joka asui kerrostalon ylimmässä kerroksessa asunnossa, jossa asui useita muitakin opiskelijoita. Kesäksi asunto pitäisi vuokrata jollekin, sillä opiskelijoilla ei ollut varaa pitää sitä itsellään, mutta syksyllä jälleen tarvittaisiin asuntoa, ainakin kolmelle tytölle. Monen kommelluksen jälkeen tytöt huomasivat, että olivat saaneet häädön asunnosta, mutta heidän tavaransa oli viety jo uuteen asuntoon. Syypää kommelluksiin ja hankaluuksiin oli humalainen miesystävä. Tämä kyseinen miesystävä oli erittäin epämiellyttävä tyyppi, jos tiedätte henkilön, joka on lääppimässä kaikkia naisia.

Tinjan taustalta löytyy eroon päätynyt rakkaussuhde, joka oli myös aika erikoinen tapaus, mutta Tinja suri kovasti. Lisäksi hän suri lastaan ja sitä, että hän joutui luopumaan lapsesta. Hyvin herkkä ja haavoittuva aihepiiri. Tytti Parras on tuonut Jojossa esille niin paljon puhuttelevia teemoja, että niihin on jopa vaikea tarttua. Tarina itsessään on hankala. Hankalaksi sen tekee sivuhenkilöiden humalatila. Jotenkin koko tarina huljuu ja velloo alkoholin voimalla eteenpäin. Välissä on sekopäisiä keskusteluja, niin kuin ihmisillä on tapana keskustella älyttömyyksiä viinan voimalla. Niitä ei ole kiva kuunnella, eikä niistä ole kiva lukea kirjan sivuilla.

Tytti Parras puhuttelee Jojolla. Hän näyttää lukijoille, miten älytöntä touhua voi seurata viinan juonnista. Tässä kirjassa ei kuvata siistiä parin lasin viininjuontia, vaan aamusta asti jatkuvaa juomista, joka kestää päiväkausia. Päähenkilö kulkee mukana sivustaseuraajan osassa. Hänet tekee osalliseksi se, että hän joutui yllättäen hoitamaan opiskelukaverinsa miesystävän lasta. Jotenkin Tytti Parras haluaa näyttää lukijoille, miten älytöntä touhua juominen on lasten kannalta. Lapset joutuvat katselemaan vierestä, kun vanhemmat juovat ja sikailevat.

Minulle tuli taas tunne, että kävi miten kävi, niin tässä ollaan. Tulevat maisterit ja hyvät ystävättäret nenät vastakkain keksimässä toisistaan siivottomuuksia ja vieras kaveri kuskaamassa niska punaisena koko hoitoa Helsinkiin, jossa sen piti yrittää sumplia itsensä irralleen millä keinolla hyvänsä.

Tytti Parras, Jojo

Otava 2008

s. 223

Teos ilmestyi ensimmäisen kerran 1968

Parras Tytti: Pieni hyvinkasvatettu tyttö 

Kirja on oman Kirjahyllyn aarre