Niina Mero: Englantilainen romanssi

Minä odotin Englannilta Midsomerin kaltaisia herttaisia, joskin murha-alttiita pikkukyliä, vilkkaita katuja, sinisadeköynnöksiä oviaukoissa, pubeja ja nurmikattoja, ja yleisesti ottaen ihmisiä. Maisema oli aran vehreä, mutta autio, ja muistutti minua siitä, että Englannissa maa oli kallista, harvojen yksityisomaisuutta.

Niina Meron esikoiskirja Englantilainen romanssi oli kutkuttanut lukuhalujani jo pidemmän aikaa, joten olipa kiva, kun vihdoin sain sen luettua. Romanttista chick litiä, mutta kirjassa oli tosi kiva meininki. Tapahtumat sijoittuivat Englantiin. Vastahakoinen Nora sai kutsun siskonsa häihin, sillä Heli-sisko oli asunut jo useamman vuoden aatelismiehensä kanssa vanhassa kartanossa, ja nyt oli tullut aika sanoa tahdon. Heli lähetti jopa lentolipun Noralle, jotta sai siskonsa luokseen kaasoksi. Nora oli vastahakoinen yleensä kaikkeen, he olivat todella vastakkaiset luonteet Helin kanssa. Heli oli pieni ja vaalea ja hyvätapainen, Nora tumma, tatuoitu ja suorapuheinen.

Hän ei esittäytynyt minulle, ja haistoin hänen ilmeestään, että häntä ei myöskään kiinnostanut, kuka tai mikä minä olin. Hän teki vain työtään, mitä se sitten ikinä olikin, kummitteli kartanon ullakolla tai ruokki kellarissa ketjuissa pidettäviä hirviöitä.

Noran saama vastaanotto kartanossa ei ollut herttaisimmasta päästä. Hän oli todella utelias luonnoltaan, ja hankkiutui yleensä hankaluuksiin suorapuheisuutensa vuoksi. Näin tapahtui myös ensimmäisenä iltana illallisella kartanossa, sillä Nora onki heti selville perheen pahimman vaietun salaisuuden. Helin sulhasella oli isoveli, josta hän ei ollut puhunut mitään. Veli oli kadonnut kymmenen vuotta aiemmin. Tämä salaisuus kannatteli kirjan tapahtumia loppuun saakka, joten kannattaa olla tarkkana, mitä milloinkin tapahtuu. Nora oli tarkkana kuin porkkana ja selvitti melkein koko mysteerin. Siinä samalla tuli vietettyä pitkä kartanoloma, tutustuttua ympäristöön, Oxfordin yliopistoon, ja paikallisiin ihmisiin, miehiin.  Vaikka Nora oli päättänyt syvästi, ettei antaudu lähempiin tekemisiin yhdenkään miehen kanssa.

Hengitin kirjojen tuoksua ja elin. He olivat siellä kaikki. Kaikki minun kuolleet romantiikan sankarini, tuberkuloottinen Keats, rannalle huuhtoutunut Shelley, sodan ja sairauksien runtelema Byron ja vanhan koulun oopiumisti Coleridge.

Nora rakasti kirjoja, ja hän teki kirjallisuudesta gradua. Englannissa hän pääsi rakastamansa kirjallisuuden pariin, vanhat, kuolleet runoilijat. Kuolema oli aihe, joka kiinnosti häntä. Kuolemaan liittyviä juttuja löytyi myös hänen iholtaan. Myös taulut, joihin liittyi kuolema, olivat hänen sydäntään lähellä. Nora yllätti monet paikalliset tiedoillaan kirjallisuudesta, sillä ulkonäkönsä puolesta hänestä luultiin aivan jotain muuta.

Niinhän siinä pääsi käymään, että Englanti näytti lumovoimansa Noralle. Tämä suorapuheinen daami huomasi sydämensä läpättävän uhkaavasti erään upean miehen lähellä. Nora huomasi myös, että ”moni kakku päältä kaunis”, ja ”koiraa ei ollut karvoihin katsominen”. Loppupuolella tapahtumiin liittyi myös paikallinen poliisi tyköistuva puku päällä kuin suoraan tv-ohjelmasta. Noralle olisi siis löytynyt kiinnostavia seuralaisia useampiakin. Tämä hauska kirja oli täynnä huvittavia tapahtumia, ja osin vakavampiakin tapahtumia, mutta viihdyin tosi paljon Noran ja Edgarin seurassa. Plussaa kissan upeasta nimestä, Ozzy. Meidän Ozzy sanoo kirjan kissa-Ozzylle wuf, hyvä nimi!

Niina Mero, Englantilainen romanssi

Gummerus 2019

s. 379 + sitaatit, viittaukset ja maalaukset 3s.

Chick lit

Oman kirjahyllyn aarre

Helmet lukuhaasteen kohta 16. Kirjalla on kirjassa tärkeä rooli