Banneri-luettelo

keskiviikko 1. tammikuuta 2020

Ulla Feldscher: Rakas, tiesitkö että olen psykopaatti




Kirjojen pehmeä, paperinen tuoksu leijui ilmassa. Mies ei välittänyt kirjoista, mutta niiden ostaminen sai hänet tuntemaan itsensä älykkäämmäksi. Viimeksi hän oli ostanut violettikantisen, Juice Leskisen risaisesta elämästä kertovan teoksen. Hän säilytti sitä yöpöydällä, jotta näyttäisi siltä, että hän luki sitä. Oikeasti hän ei ollut halukas uhraamaan aikaansa itsekeskeiselle juopolle. Mutta joka kerta, kun hän katseli kirjaa pöydällä, hän muisti, miten hauskaa hänellä oli ollut erään viehättävän naisen kanssa kirjahyllyjen välissä.

Ulla Feldscherin esikoiskirja Rakas, tiesitkö että olen psykopaatti kertoo tositarinan naisesta, joka kohtasi viehättävän miehen ja meni lopulta naimisiin tämän miehen kanssa. Yhteiselämää oli kestänyt sitä ennen jo viisi vuotta. Parin kuukauden päästä häistä tapahtui kuitenkin jotakin, mikä avasi naisen silmät huomaamaan, että hän oli elänyt sairaalloisen valehtelijan kanssa, jonka elämään ei riittänyt yksi nainen. Miten kaikki tapahtui, sen voit lukea tästä koukuttavasta kirjasta.

Me tarvitsemme kihlasormukset, nyt heti, Kari sanoi napakasti, kun pääsimme tiskille. Myyjä hymyili meille ystävällisesti ja alkoi avata lukollisia kaappeja. Tuijotin Karia epäuskoisena. Hän seisoi itsevarmana ja ryhdikkäänä vieressäni ja alkoi ehdottaa erilaisia sormuksia.
Sillä hetkellä halusin unohtaa kaiken, mitä oli tapahtunut. Käskin vaistoni painua hiiteen ja nautin täysin rinnoin hetkestämme. Joku päivä minusta tulisi vielä hänen vaimonsa ja näin jo, että eläisimme yhdessä onnellisina elämämme loppuun asti.

Ulla Feldscher on kirjoittanut omista kokemuksistaan kirjan, sillä hän halusi tuoda esille, että myös tällaisesta kokemuksesta voi selvitä. Rakkaus haavoittaa syvältä, ja kun luottamus menee, muihin ihmisiin on vaikea sitoutua aikaisemman vaikean suhteen myötä. Traumaattisista kokemuksista voi kuitenkin selvitä. Ulla Feldscherille pelastus tuli matkustelusta Kanarialle ja mukavasta harrastuksesta. Hän kehottaa muita vastaavan kokemuksen kokeneita hakemaan iloa elämään.

Kaikki alkoi romanttisesti sokkotreffeillä. Mies oli hurmaava ja vei jalat alta. Seurustelun aikana kasaantui kaikenlaista, ikäviäkin juttuja, mutta päähenkilö ei uskonut aavistuksiaan, luulojaan, pelkojaan, vaan ummisti mielensä, ajatuksensa, silmänsä, korvansa ja suunsa. Valehteli miehen puolesta, kun ei kehdannut kertoa totuutta. Totuutta ei siis ollut koko aikana. Viisi vuotta elämää valheen varjossa. Rakastuneena, mutta sinisilmäisenä. Miten aikuisesta yksinhuoltajaäidistä tulee hupakko prinsessa, joka antaa vedättää itseään nenästä? Lue se tästä tositarinasta.

Ulla Feldscher, Rakas, tiesitkö että olen psykopaatti
Otava 2019
s. 138

10 kommenttia:

  1. Tuttu tunne, nuoruudessa kokemuksia narsistista, myös väkivaltaa oli pelissä. Onneksi pääsin irrottautumaan suhteesta. Vasta paljon myöhemmin ymmärsin mitä oli tapahtunut ja osasin lukea tapahtumia, valheita ja manipulointia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi pääsit irti sellaisesta suhteesta. Näitä suhteita on paljon. Itsekin kulutin pari vuotta samanlaisessa suhteessa, jossa tyttökaverini kysyi meidän suhteemme alkuaikana, että millainen mies se on ja minä vastasin intuitioni mukaan, että kiero. Onneksi ei ollut fyysistä väkivaltaa. Mutta herre gud se mies valehteli ja manipuloi kaikesta ja kaikkia.

      Poista
  2. Onpa loistavalta kuulostava teos. Antamasi lukunäytteet todistavat että on varmasti koukuttava. Osukoon opus sellaisien käsiin jotka hyötyvät siihen kirjatuista kokemuksista. Monille persoonallisuushäiriöisten uhreille on käynyt niin että silmät ovat auenneet kun ovat lukeneet lehtiartikkelin tai kirjan josta oma elämä on rävähtänyt esiin. Itsellekin alkoi narsismi aikanaan valottua lukukokemusten pohjalta. Muutama hankala työtoveri ja jokunen kaveri joiden käytöstä olin ihmettelemällä ihmetellyt ja monesti kohtelusta kärsinyt saivatkin yhtäkkiä selityksen. 🙂 Tervetullut helpotus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rita <3
      Blogissa on kiertänyt bloggaus kirjasta nimeltään Idiootit ympärilläni. Joku vastaava kirjan nimi sopisi hyvin kertomaan persoonallisuushäiriöisistä, Psykopaatit ympärilläni, sillä kummasti ne valheet, juorut ja mustamaalaamiset leviävät työpaikoilla. Olen saanut oman osani panettelusta, valitettavasti. Joku valehtelee ja toinen jatkaa juoruamista tietämättä, että se on panettelua ja ihmisen mustamaalaamista. Jostakinhan se kumpuaa tuollainen käytös. Lapsuudesta, kotioloista, koulusta, työpaikoista, geeneistä, jokaisella on oma taustansa. Ihminen, joka panettelee muita, ei osaa paneutua kiusatun osaan, sillä minusta juoruaminen, mustamaalaaminen ja panettelu ovat ilkeää kiusaamista, joka tekee työnteosta vaikeaa ja pakottaa monet ihmiset vaihtamaan työpaikkaa ja kärsimään seurauksista, joita voivat olla masennus, unettomuus, ahdistus ja fyysiset oireet.

      Poista
    2. Kurjia juttuja. Minuakin on selän takana paneteltu, kuinkahan monta kertaa tietämättäni...? Ne kerrat tiedän joista joku on tullut kertomaan. Yhä vähemmän moiset kuitenkin vaivaavat. Oma ystäväpiiri on turvaverkko ja oma hyvä itsetunto tuo mielenrauhaa ja tyyneyttä.

      Ajatteles että sen jälkeen kun olin eilen kanssasi kirjoitellut minulle tuli Facebookiin kaveripyyntö yhdeltä menneisyyteni ihmiseltä, jonka parikymmentä vuotta sitten koin hirveän raskaaksi tuttavuudeksi. En hyväksynyt FB-kaveriksi. Huh huh. Mikä ylellisyys että ei ole pakko hengailla vaikeitten ihmisten kanssa. Sääliksi käy niitä jotka joutuvat kohtaamaan kiusaajansa esim. työpaikoilla, kuten kommentissasi kuvaat. Kyllä on hyvä että noista kirjoitetaan niin paljon nykyään!

      Poista
    3. Juorut, mustamaalaaminen ja panettelu on minusta outoa käytöstä ja uskon, että ihminen oppii tunnistamaan myös sen, että sellainen käytös ei ole sopivaa. Jokin tässä yhteiskunnassa mättää, kun tv-ohjelmatkin ovat yhtä kiusaamista ja selkään puukottamista. Ne ohjelmat ovat vieläpä hyvin suosittuja nuorten keskuudessa.
      Eikös se ole hyvä sanonta: Leuka kohti rintaa ja päin uusia hankaluuksia, tai miten se nyt meni.
      Itsellä on ollut joskus vaikeita aikoja, ja olen onnellinen, että ystävät ja läheiset ovat jaksaneet myötäelää rinnalla. Yritän itsekin pysyä läheisten ja ystävien rinnalla, kun heillä on vaikeaa. Kuunteleminen on parasta ystävyyttä.

      Poista
  3. Tämä täytyy kyllä lukea, aihe kiinnostaa todella paljon. Olen itse nuorempana seurustellut patologisen valehtelijan kanssa. Emme onneksi asuneet yhdessä ja suhde oli melko lailla on-off koko sen ajan, mitä kesti. Suhteesta oli vaikea lähteä, koska mies stalkkasi ja tuli vaanimaan jopa asuinalueelleni (asuimme molemmat Helsingissä, mutta eri paikoissa).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh huh miten kurja juttu. Patologinen valehtelija on varmasti rasittava seuralainen. Onneksi et asunut henkilön kanssa, mutta tuo stalkkaus kuulostaa kurjalta.
      Ulla Feldscherin kirja avaa juurikin tuommoisen patologisen valehtelijan käytöstä. Näitä valehtelijoita näköjään riittää. En tiedä miten niiltä voisi välttyä.
      Eräs työkaveri oli naimisissa varmaan oikein mustasukkaisen henkilön kanssa, joka soitteli työpaikalle vähintään viisi soittoa joka tunti. Eihän ihminen kestä sellaista kyyläämistä, stalkkailua ja vahtimista jne. Ero tuli, mutta se lisäsi puheluita varmasti kymmeniin per tunti monen kuukauden ajan. Me muut valehdeltiin, että hän ei ole työvuorossa. Ja se mies oli myös aina stalkkaamassa työpaikan ulkopuolella. Outo käytös vaikeuttaa myös työkavereiden, läheisten ja suvun elämää.

      Poista
  4. Kiinnostava kirja. On järkyttävää, miten on voitu olla jo vuosia yhdessä ennen kuin totuus paljastuu... Tällaiset ovat tosi rankkoja elämänkokemuksia. Saa olla onnellinen, ettei ole omakohtaista kokemusta psykopaateista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisi kuunnella omaa sisäistä ääntä. Kyllähän ne merkit oli ilmassa, mutta ihminen haluaa luottaa läheisiin. Todella rankka kokemus, ahdistava ja lopulta masentava.
      Minuakin kiinnostaa psykologiset kirjat.

      Poista