Jenna Mäkelä: Kun pelihimo ottaa vallan - Peliriippuvuus ja siitä selviäminen

Kun ryömin elämäni pohjamudissa nettikasinosta toiseen, olisin tehnyt mitä tahansa, jos joku olisi kertonut minulle, että kaikki järjestyy vielä jonain päivänä.

Jenna Mäkelän tietoteos Kun pelihimo ottaa vallan on kertomus omakohtaisesta ongelmallisesta peliriippuvuudesta ja mihin se johti. Kirja on samalla monipuolinen tietoteos peliriippuvuudesta ja siitä selviämisestä. Jenna Mäkelä on antanut kasvonsa ja nimensä peliriippuvuudelle. Hän on ollut televisiossa, lehdissä ja netissä omassa blogissaan puhumassa kyseisestä ongelmasta. Katselin Maarit Tastulan ohjelmaa, jossa tämä nuori äiti kertoi reippaasti ongelmastaan ja siitä, minkälaisiin salailuihin ja petoksiin se hänet johti, ja lopulta masennukseen ja itsemurhaan. Kun kuulin hänen kertovan myös kirjastaan, päätin, että tämä kirja ansaitsee tulla luetuksi ja nähdyksi, sillä peliriippuvuus on todella ongelmallista nykypäivänä, ja se aiheuttaa mittaamattomasti ongelmia ja inhimillisiä kärsimyksiä jopa mielenterveysongelmia ja itsemurhia.

Olen käynyt läpi helvetin. Olen avannut jokaisen nettikasinotilin, kokeillut jokaista lottoa, pitkävetoa, monivetoa ja voittajavetoa. Raaputtanut sormet rakoilla Onnensanoja ja Ässä-arpoja. Olen tunkenut euron kolikkoja pelikoneisiin yhtä paljon kuin olen minuutteina elänyt tätä päivää.

Suomalaiset ovat pelihullua kansaa. Pelaamaan opetellaan nykyään jopa varhaiskasvatuksessa erilaisilla tableteilla ja lautapeleillä. Lapsille löytyy palapelejä ja korttipelejä moneen lähtöön. Vanhemmilla on kännyköissään pelisovellukset ja lapset saavat pelit käyttöönsä, jotta pysyisivät hiljaa ja rauhallisina. Hyvästä käytöksestä annetaan lisää peliaikaa, huonosta annetaan peliaikaa, jotta lapsi on hiljaa. Nykyajan lapset istuvat kuin zombit hiljaa kännyköiden ja tablettien ääressä, kunnes pitäisi lopettaa, ja silloin yleensä räjähdetään kiukuttelemaan.

Pelaaminen jatkuu kouluiässä omilla kännyköillä. Kouluilla on käytössä tableteilla opetukseen suunnattuja pelejä, joiden avulla opitaan uusia asioita. Välitunnit näpytellään kännykkäpelejä. Pelikulttuuri on räjähtänyt silmille. Kun olin eräänä iltana tutun 11-vuotiaan seurana, hän pelasi whatchupissa peliä 12 eri koulukaverinsa kanssa, ja sitä oli kestänyt jo muutaman tunnin ajan. Välillä kävimme ulkona, kun hän halusi kerätä Pokemoneja toisella kännykkäsovelluksella. Ulkoilukin tapahtuu nykyään näköjään pelaamalla. Sitten peli jatkui sisällä koulukavereiden kanssa kännykän välityksellä.

Nykyajan peliriippuvaiset kasvatetaan siis jo ihan pienestä lapsesta. Kukaan ei voi tietää, että kenen pelaamisesta tulee ongelmaista, sillä Suomessa pelikulttuuri on liiallisen positiivista. Digilaitteiden yleistyessä pelaaminen on muodostunut jokapäiväiseksi askareeksi jokaiselle, joka niitä käyttää. Jo digilaitteiden käyttäminen on eräänlaista pelaamista ja hyvin koukuttavaa, joten pelaamisen on palkittava pelaajaa jollakin tasolla. Rahapelaamisen rajoittaminen on kielletty alle 18-vuotiailta, mutta yhteiskunnan pitäisi ottaa rahapelaamisesta suurempi vastuu. Lue Jennan rahapeliriippuvuudesta kirjasta. Kirja sisältää hyödyllistä tietoa mm. pelaamisesta, pelityypeistä, pelaajatyypeistä ja peliriippuvuuden kehittymisestä.

Kukaan meistä ei valitse peliriippuvuuttaan, mutta me itse päätämme, koska päästämme irti.

Kiitos Jenna tästä tärkeästä tietokirjasta. Toivon elämääsi runsaasti valoisampia päiviä.

Jenna Mäkelä, Kun pelihimo ottaa vallan – Peliriippuvuus ja siitä selviäminen

Minerva 2018

s. 224

Tietokirja