Ninni Schulman: Älä kerro kenellekään

Suuren tuskailun jälkeen Magdalena oli muutaman päivän päästä soittanut sosiaalitoimistoon ja tehnyt lastensuojeluilmoituksen.

”En saa kertoa.”

Olisiko hän voinut tehdä jotain toisin? Nythän asiat saattavat muuttua vielä huonompaan suuntaan. Sosiaalityöntekijät saattavat erottaa sisarukset toisistaan ja sijoittaa heidät eri sijaisperheisiin.

Ninni Schulmanin dekkarisarjan uusin tulokas on nimeltään Älä kerro kenellekään. Kirjasarjan päähenkilö, toimittaja Magdalena Hansson, oli huolestunut poikansa luokkakaverista, sillä tämän selkä oli täynnä mustelmia. Jokaisen pitäisi tehdä lastensuojeluilmoitus nähdessään lapsella isoja mustelmia. Jos lapsi vieläpä kieltäytyi puhumasta asiasta, oli selvää, että Magdalena toimi oikein. Mutta viranomaisten toiminta oli hidasta, ja sisälsi elämään kuuluvia epävarmuustekijöitä. Niin kävi tässäkin dekkarissa.

”Sitä luulee, että saa apua ja tukea, ja sitten kohdellaankin kuin murhaajaa. Koko eilisilta meni kuulusteluissa, minulta kysyttiin ihan sairaita kysymyksiä. Hetken jo luulin, etteivät ne koskaan päästä minua sieltä.”

Pian Magdalena kuuli uutisen, että sosiaalityöntekijä, jolle hän teki ilmoituksen, oli kadonnut. Hän ei ollut palannut kotiinsa. Poliisit ja toimittajat yhdistivät katoamisen ensiksi lähimpään henkilöön, eli aviomieheen, sitten he hakivat muita motiiveja ja tekijöitä mm. työhön kuuluvia uhkatekijöitä. Sosiaalityöntekijöitä uhkaillaan tosi paljon. Monessa kunnassa vartijat ovat lähistöllä ja ulko-ovet on lukittu. Kotikäyntejä ei juurikaan suoriteta kuin poliisin seurassa. Kadonneella sosiaalityöntekijällä oli kotikäynti, kun hän katosi. Oliko hän mennyt yksin kotikäynnille?

Hänen kasvonsa näyttivät niin kamalalta, että hänen oli pitänyt soittaa esikouluun ja sanoa, että molemmat lapset olivat sairaita tänään, joo, oikeastaan koko perhe. Nenä oli niin turvonnut, että hänellä oli vaikeuksia nähdä eteensä.

Perheväkivalta on kauheaa, ja se kestää yleensä vuosikausia. Uhrit alistuvat yleensä hakkaajan narsistimaiseen käytökseen, he kuulevat olevansa surkeita ja ansaitsevansa kuritukset ja lyönnit, jotka pahenevat koko ajan. Joissakin tapauksissa, jos uhrit eivät hae apua, tapahtuu perhesurma. Se ei ole koskaan uhrien syy. Se on aina tekijän syy.

Ninni Schulmanin dekkarin Älä kerro kenellekään teema on perheväkivalta. Perheväkivalta kuuluu monen perheen arkipäivään. Sitä salaillaan ja peitellään ja pelätään. Kun katsoo esimerkiksi poliiseista tehtyä tv-ohjelmaa, niin yleensä kotikäynnit ovat työvuoron suurin työllistäjä. Niihin liittyy monesti alkoholi, joka käynnistää väkivaltaisen tai epäasiallisen käytöksen muita perheenjäseniä kohtaan. Kotien seinien sisälle sulkeutuu paljon kipua, suruja ja kyyneleitä. Ninni Schulman on kirjoittanut piilotellusta aiheesta dekkarinsa Älä kerro kenellekään.

Ninni Schulman, Älä kerro kenellekään

suom. Eliisa Salminen

Tammi 2020

s. 389

Vår egen lilla hemlighet 2015

Dekkari

Schulman Ninni: Tyttö lumisateessa
Schulman Ninni: Poika joka ei itke 
Schulman Ninni: Vastaa jos kuulet