Rafel Nadal Farreras: Palmisanon kirous

Lupaa minulle, että jos lapsi on poika, teeskentelet, että hän on sinun ja kasvatat hänet Convertiniksi. Annetaan hänelle nimeksi Vitantonio. Vain me kaksi tiedämme, että nimi on kunnianosoitus lapsen isälle Vito Oronzolle sekä Antoniolle, joka olisi antanut pojalle nimensä, jotta tämä pelastuisi Palmisanojen kiroukselta.

Katalonialainen Rafel Nadal Farreras on kirjoittanut kirjan, Palmisanon kirous, kahdesta italialaisesta suvusta; Palmisanot ja Convertinit. Palmisanon suvun miespuoliset jäsenet kuolivat yksi toisensa jälkeen ensimmäisen maailmansodan aikana, niin myös Donatan mies, joka kuoli samaan aikaan kuin ystävänsä Antonio Convertini. Pian Antonion leski Francesca ilmoitti hyvälle ystävälleen Donatalle odottavansa lasta, joka myös odotti lasta. Yllä olevassa lainauksessa Donata ilmoitti huolestaan Francescalle, sillä hän ei halunnut poikansa saavan Palmisanojen kirousta. Niinpä Francesca otti pojan kasvatikseen, ja yhdessä he ilmoittivat hänen saaneen kaksoset, tytön ja pojan.

Oikeastaan lapsilla oli kaksi äitiä, jotka kasvattivat heitä yhdessä, muun kylän tietämättä. Donatalla oli tapana imettää poikaansa Vitantoniota ja Francescalla puolestaan Giovannaa. Joskus he kuitenkin vaihtoivat lapsia, ja niin nämä tottuivat kahteen äitiin, mammaan ja ziaan.

Donatan huoli Palmisanojen kirouksesta läheni, kun Vitantonio kasvoi aikuiseksi ja toinen maailmansota puhkesi. Hän sai pojan piiloutumaan asevoimilta ja välttelemään sotaa, mutta liittoutuneiden lähestyessä Italiaa, Vitantonio ilmoitti Donatalle, että aikoo osallistua näiden rinnalla natseja ja fasisteja vastaan. Donatan oli pakko vihdoin kertoa, että pelkäsi Palmisanojen kirousta, eikä poika selviäisi elossa sodasta.

Onko minun veljeni vielä kipeänä? Vitantonio säpsähti. Hän nosti katseensa kirjasta ja näki Giovannan ovensuussa. Giovanna oli ilmestynyt siihen kuin tyhjästä. Vitantonio ei ollut tavannut siskoaan joululoman jälkeen, sillä tyttö ei ollut viettänyt pääsiäistä kotona vaan oli käynyt opintomatkalla Roomassa.

Kaksosena kasvaneet Vitantonio ja Giovanna olivat todella läheisiä, vaikka opiskelut eri kouluissa ja ystäväpiirit erottivat heidät toisistaan. Mussolinin valtakautena fasistit pääsivät valtaan, ja antifasisteja pidätettiin. Rafel Nadal Farreras kirjoittaa kirjoissaan maalaissuvuista fasismin aikana sekä Italiassa että Espanjassa. Palmisanon kirouksessa Giovanna liittyi antifasisteihin, jotka taistelivat Francon joukkoja vastaan Espanjassa. Sieltä hän siirtyi samoihin puuhiin Italiaan. Hyvin vaarallista puuhaa, eikä fasistit epäröineet ampua vastustajiaan.

He kävelivät nokkosten ja karhunvatukoiden keskellä käsikkäin. Alajuoksulla kasvillisuus oli vaihtelevampaa. Timjamit, rosmariinit ja villiruusut sekä sarsaparillat, malvat ja tupsulaventelit laskeutuivat töyräiltä vesirajaan; ympärillä kasvoi mastiksipistaaseja, lootuspuita ja siellä täällä myös tamariskejä, jotka kertoivat Tarantonlahden läheisyydestä.

Rafel Nadal Farrerasin Palmisanon kirous on runsaan rehevä kuvaus kahdesta suvusta, joita varjosti kirous. Sukutarinan ohella kirja on myös yllättäen romanttinen rakkaustarina, joka heräsi italialaisella sotatantereella.

Rafel Nadal Farreras, Palmisanon kirous

suom. Satu Ekman

Bazar 2019

s. 378

La maledicció dels Palmisan 2015