Kaikki
palaset eivät osuneet kohdilleen ennen kuin löyhkä alkoi työntyä sisään
avoimista ikkunoista. Albin avasi oven ja kompuroi ulos autosta päästäkseen
eroon hajusta, mutta se vain voimistui ulkosalla. Imelä ja ylikypsä ja
tympäisevä; liha, joka oli saanut mädäntyä ja hautua auringossa pitkien,
toimettomien tuntien ajan, kaikessa rauhassa, kenenkään kajoamatta.
Ruotsalaisen
Camilla Stenin jännityskirjassa Kadonnut kylä oli kauhukirjanomainen
ilmapiiri. Kirjan tapahtumia kerrottiin nykyisyydessä ja 50-luvun lopussa,
jolloin kylä autioitui oudolla tavalla. Alicen isoäiti oli asunut lapsuutensa
ja nuoruutensa kylässä ja hänen perheensä oli kadonnut muiden mukana. Isoäiti
oli tuohon aikaan jo muuttanut Tukholmaan. Alice oli saanut
häneltä paljon tietoja kylän ihmisistä. Alice halusi tehdä filmin kylästä ja samalla hän halusi
selvittää mitä oikein oli tapahtunut kadonneille kyläläisille. Autio kylä oli
kiehtonut hänen mieltään jo pitkään.
”Mitä
luojan tähden täällä on oikein tapahtunut?” hän kysyi lähinnä ihmetystä
ilmaisevaan sävyyn.
Alice
oli koonnut tuotantotiimin, ja heidän oli tarkoitus muutaman päivän ajan
filmata kadonnutta kylää, jonka perusteella he voisivat anoa rahoitusta filmille.
Heti heidän saavuttuaan kylään alkoivat oudot tapahtumat. Alice olisi voinut
vannoa, että joku seurasi heitä. Outoja ääniä, naurua, lapsen ääntelyä. Joku
leikki heidän kanssaan. Mutta kuka ja miksi?
Minulla
on viimeinen vahtivuoro.
Alice
oli varma päästessään Silvertjärniin, että hänen elokuvansa valmistuisi,
mutta kaikenlaista ikävää alkoi tapahtua heti. Tuotantotiimiläiset alkoivat
pelätä päivä päivältä enemmän, varsinkin kun heillä ei ollut lopulta
kulkuneuvoja millä päästä pois kylästä, eikä kännykkälinjat pelanneet. Tyyppi,
joka seurasi heitä, teki heidät pikkuhiljaa aseettomiksi ja varomattomiksi. Alicen
varmuus tulevasta elokuvasta mureni päivä päivältä. Tilalle tuli taistelu
henkiinjäämisestä.
Camilla
Stenin Kadonnut kylä houkutteli minut lukemaan sen, vaikka en nykyisin pidä
kauhukirjallisuudesta. Kirjan paikoin huono suomennos ärsytti, toivottavasti sitä
on paranneltu. Kirjailijan äiti on dekkarikirjailija Viveca Sten, jonka
dekkareista olen pitänyt kovasti. Kadonnut kylä ei kuulu mieleiseeni
kirjallisuusgenreen, mutta uskon sen saavan lukijoita varsinkin nuorten parista.
Kadonnut kylä kietoutui nopeasti kehittyvän pakokauhun lonkeroihin, joiden
alkujuuret sijaitsivat kaukana menneisyydessä. Nykyisyyden kauhulla oli vuosikymmenten
painolasti, joka uhkasi jokaista, joka uskalsi saapua kylään.
Camilla
Sten, Kadonnut kylä
suom.
Jänis Louhivuori ja Risto K. Träff
Bazar
2020
s.
444
Staden 2019Kauhutrilleri
Minullakin tämä on lukulistalla. Odotan vain, että tulee äänikirjaksi. Sellainen on ilmeisesti suunnitteilla.
VastaaPoistaKirjat julkaistaan nykyisin melkein samaan tahtiin paperikirjoiksi ja äänikirjoiksi. Jotkut kirjat julkaistaan jopa ensin äänikirjoina. Vaikka kuuntelen vain pitkillä ajomatkoilla äänikirjoja, olen iloinen, että äänikirjojen tarjonta on laajentunut.
PoistaMinäkin luin tämän. Oli minulle aika mieluista luettavaa, pidin kylän autiosta ja jännitteisestä tunnelmasta. - Mukavaa viikon jatkoa sinulle!
VastaaPoistaKiitos kommentista Anneli :)
PoistaTässä kirjassa on juuri kuvaamasi tunnelma: autio ja jännitteinen. Olisi kamalaa joutua yksin sellaiseen tilanteeseen kuin tässä kirjassa oli. Pelottava tunnelma.
Mukavaa viikon jatkoa sinulle :)
Olen ollut kiinnostunut tästä, mutta en tajunnutkaan, että tämä on suorastaan kauhua. En minäkään pidä kauhusta, mutta pitää ehkä tutustua tähän ja jättää sitten kesken, jos liialliseksi menee :)
VastaaPoistaTässä kirjassa on kauhutunnelma. Kirja on ehkä kauhun ja trillerin sekoitus. Niitä kuolleitakin tulee vastaan kirjan sivuilla. Kyllä tämän lukee, mutta ajatuksissa tällainen autioitunut ja ihmiset kadottanut kylä ja joku tyyppi, joka hiipparoi ympäristössä, loi minulle kauhutunnelman.
PoistaAloin lukemaan tätä, mutta sillä erää jäi kesken. Ei vetänyt ja minustakin suomennoksessa oli toivomisen varaa. Ehkä vielä joskus!
VastaaPoistaNykyään aika moni kirja julkaistaan huonolla suomennoksella. Sitten on kirjoja, joissa on loistava suomennos. Tämä kirja tupsahti pyytämättä postilaatikkoon. Tänään oli julkaisemispäivä. Toivon kyllä, että kirja saisi ansaitsemansa kunnon käännöstyön lopulliseen painatukseen.
Poista