Arne Dahl: Vapaus

Ehkä sitä saattoi kutsua auringonnousuksi, ehkä ei. Ehkä sitä saattoi kutsua kesäksi, ehkä ei. Mutta vilkaistessaan ulos makuupussin ahtaasta aukosta Sam Berger näki valoa.

Se oli ehdottomasti valoa.

Valoa… niin, jonkin päässä.

Oli tavallista helpompaa kiemurrella ulos makuupussista. Viime kuukaudet se oli toisinaan kietoutunut hänen ympärilleen kuin boakäärme suostumatta hellittämään otettaan.

Luin ensimmäisen dekkarin kuuluisalta ruotsalaiselta kirjailijalta Arne Dahlilta (Jan Arnald), Vapaus. Olen seurannut erästä tv-sarjaa, joka on tehty hänen dekkarisarjastaan. Suomeksi A-ryhmä. Joten tiesin, että kirjatkin voisivat olla yhtä juonikkaita ja viihdyttäviä. En pettynyt, päinvastoin Vapaus oli suorastaan maagisen hyvä. Se minua surettaa, että aloitin tämän sarjan neljännestä dekkarista, sillä aiemmin ovat ilmestyneet Äkkisyvä, Sydänmaa ja Rajamaat. Ei se haitannut pahemmin, sillä kirjailija kertoo tarinassa kaiken tarpeellisen aiemmista vaiheista ja niitähän on riittänyt.

Vapauden päähenkilö oli Sam Berger, entinen poliisi, nykyinen yksityisetsivä, joka sai hieman erilaisen työn tehtäväkseen kuin aiemmat vakuutuspetokset. Hänen piti löytää kolmessa päivässä kadonnut nainen. Se oli erittäin paha paikka, mutta raha se oli mikä ratkaisi, sillä Bergerille oli luvassa iso palkka. Se oli rahattomalle yksineläjälle aikamoinen motivaattori. Etsinnällä oli siis tuhannen palava kiire, sillä siepatusta naisesta oli luvattu lähettää ruumiinosa lunnaiden maksajalle kolmen päivän päästä.

Tutkimustöiden lomassa alkoi näyttää pahasti siltä, että sieppaussotku oli suurempi mysteeri kuin jonkun yksittäisen hörhön rahapulassaan tekemä sieppaus. Sam Berger häsläsi sinne tänne ja tuonne eikä oikein saanut tolkkua hommista, mutta onneksi hän sai lopulta apua tutkimuksiinsa. Eräs kadoksissa ollut ihminen palasi takaisin ja ryhtyi auttamaan etsinnöissä. Tunnit kuitenkin kuluivat nopeasti. Talo, jossa siepattua oli pidetty, löytyi, mutta tilanne muuttui yllättäen toiseksi. Etsijästä tuli siepattu. Kuka tällä kertaa siepattiin? Sieppaajat olivat jo tiedossa, mutta heidän perään oli liittynyt paha rikollisjoukko.

Tämä dekkari piti lukea kannesta kanteen samalla kertaa, sillä se vei mennessään heti alkusivuilta. Arne Dahlin Vapaus sisältää runsaasti vauhtia ja vaarallisia tilanteita. En suosittele tätä dekkaria herkemmille lukijoille, sillä viikinkimiekka heilui arvaamattomasti ja ruumiita tuli enemmän kuin jaksoi laskea. Kirjan loppu oli iljettävän ikävä, mutta samalla huikea koukku seuraavaan kirjaan. Tykkään valtavan paljon loppukoukuista, kiitos Arne Dahl.

Arne Dahl, Vapaus

suom. Kari Koski

Into 2020

s. 374

Friheten

Berger & Blom-sarja

Dekkari