Hallie Rubenhold: Viisi - Viiltäjä-Jackin tuntemattomat uhrit

Polly, Annie, Elizabeth, Catherine ja Mary Jane eivät koskaan tavanneet, mutta he ovat kuuluisia samasta syystä: heidät murhattiin Lontoon Whitechapellissa vuonna 1888. Murhaaja muistetaan kautta maailman, mutta naiset leimattiin ”vain prostituoiduiksi”. (Etulieve)

Lontoolaisen historioitsijan Hallie Rubenholdin Viisi on tietoteos viidestä naisesta, jotka joutuivat niin kutsutun Viiltäjä-Jackin uhreiksi. Murhaaja tappoi muut kaduille, mutta Mary Jane tapettiin omaan sänkyynsä. Kirjailija on tehnyt mittavan työmäärän tutkiessaan näiden viiden naisen taustatietoja. Kirjan takaosasta löytyy 15 sivun lähdeluettelo, josta löytyy kymmeniä kirjoja, lehtiä ja tutkimuksia aiheesta. Taustatietoja hyväksikäyttäen kirjasta kehittyi faktateos, jota fiktiiviset mielikuvat värittävät kiinnostavalla tavalla. Uppouduin kirjan maailmaan, jossa kuljettiin jopa Ruotsin talvisessa maisemassa, sillä yksi uhreista oli syntyisin ruotsalainen.

Jos työväenluokkaiset naiset halusivat päättää avioliittonsa, useimmilla ei todellisuudessa ollut muuta mahdollisuutta kuin yrittää varmistaa jonkinlainen epävirallinen asumusero köyhäintalon avustuksella väittäen, että puoliso oli hylännyt heidät.

Viisi syventyy mm. 1800-luvun köyhien hoitoon Lontoossa, sillä kirjan naisista osa joutui hakemaan apua itselleen köyhäintalosta. Köyhäintalo auttoi esim. Pollya saamaan avustusta aviomieheltään, sillä miehellä oli toinen nainen, eikä Polly pystynyt elämään enää sen vuoksi avioliitossa, vaikka heillä oli lapsia. Lapset jäivät miehelle. Avioeron saaminen oli liian vaikeaa, sillä tuomarit maksoivat liikaa köyhille ihmisille. Kirjan naisten elämästä paistoi esille köyhyys, huono-osaisuus ja turvattomuus. Elämä oli raatamista. Palvelijoina työpäivät jatkuivat aamusta iltaan pienellä palkalla. Kun elämään halusi muutoksen, muutos saattoi lähteä usein alaspäin, päin entistä huonompia olosuhteita.

Koulunkäynnistä tuli pakollista vasta vuonna 1876, mutta paremmin toimeentulevat työväenluokkaiset vanhemmat lähettivät usein poikansa – ja joskus tyttärensä – paikallisiin hyväntekeväisyysjärjestöjen ylläpitämiin kouluihin tai maksullisiin kouluihin.

Hallie Rubenhold kirjoittaa hyvin mielenkiintoisesti näiden viiden naisen taustoista. Kirjassa kerrotaan, minkälaisia kouluja naiset kävivät lapsuudessa ja nuoruudessa. Osa kirjan naisista sai koulutusta ja oli luku- ja kirjoitustaitoisia. Työväenluokkaisella tytöllä ei kuitenkaan ollut juuri muuta mahdollisuutta, vaikka oli saanut koulutusta, kuin mennä palveluspaikkaan hoitamaan muiden ihmisten lapsia ja koteja. Se oli jopa suotavaa, koska tuohon aikaan naisen tehtävä oli mennä naimisiin ja hoitaa omaa perhettä kotona. 

Vain Mary Janen taustoista ei ole selvinnyt mitään. Ei syntymäpaikasta, vanhemmista eikä sisaruksista, ei koulutuksesta. Hän eli prostituoituna ja kuoli sellaisena. Hänellä oli kuitenkin ystäviä, tuttavia ja naapureita. Kukaan näistä naisista ei ansainnut kuolemaa murhamiehen veitsestä tai tikarista. Oma elämä on oma elämä jokaiselle.

Hallie Rubenholdin Viisi kietoo mukaansa 1800-luvulle. Kirjassa eletään työväenluokan ja köyhien ihmisten piireissä. Kirjan naiset joutuivat kukin tahollaan Viiltäjä-Jackin uhriksi Lontoon Whitechapellissa vuonna 1888. Näitä rikoksia on yritetty ratkaista siitä asti, kun ne tapahtuivat. Tällä kirjalla on toisenlainen näkökulma. Viisi kertoo näiden naisten tarinat; Pollyn, Annien, Elizabethin, Catherinen ja Mary Janen.

Hallie Rubenhold, Viisi – Viiltäjä-Jackin tuntemattomat uhrit *****

suom. Mari Janatuinen

Atena 2020

s. 335 + johtopäätökset + elämä esineinä + kuvalähteet + lähteet + viitteet

tietokirja