Hänen
katseensa pysyi kääntymättä tuossa pienessä linnassa kirkon takana, ja mitä
kauemmin hän katseli kastanjoiden ja jalavien auringon kultaamia latvoja, sitä
alakuloisemmaksi muuttui ilme hänen kasvoillaan, ja jyrkkä pieni ryppy ilmestyi
toiseen suupieleen.
Saksalaisen
näytelmä- ja novellikirjailijan Paul Johan Ludvig von Heysen (1830-1914) novelli
Kaksi vankia valikoitui lukukirjaksi kesäisen kansikuvan perusteella.
Tietysti kirjan nimikin kiinnosti, mutta kirja ei kerro vankilassa olevista
vangeista, vaan kahdesta ihmisestä, jotka kokivat olevansa tavallaan vankeja,
kiinnittyneitä muiden ihmisten odotuksiin. Heyse on kirjoittanut myös runoja,
joista osa on sävelletty liedeiksi ja hän käänsi runoja saksan kielelle. Heyse
sai kirjallisuuden Nobelin vuonna 1910.
He
olivat kulkeneet ilman päämäärää ja saapuivat nyt, auringon vielä kullatessa
kirkontornien ylimpiä huippuja, Sant Paulin esikaupunkiin, niin kutsutulle ”Hampurin
vuorelle”, jossa, kuten tietty, harva se talo on tarkoitettu tyydyttämään
merellä kulkevan väestön useinkin hyvin epäilyttäviä huvitushaluja.
Kirjan
päähenkilöt olivat Josef ja Klara, jotka tapasivat toisensa teatterissa. Hyvin
ennakoiva klassillinen murhenäytelmä ”Kavaluus ja rakkaus”, jota he olivat yhtä
aikaa katsomassa, ennakoi heidän välilleen syntyvää suhdetta.
Kirja
kertoi, miten nopeasti ja missä tahansa voi ihmissuhde syntyä, kuten Josefin ja
Klaran tapauksessa. Yhteiset suunnitelmat muodostuivat keskusteluiden kautta.
Tässä tapauksessa Josef houkutteli Klaraa suunnitelmiinsa. Klara meni hiukan
sekaisin Josefin jutuista. Josef oli tottunut puhumaan työssään eri ihmisten
kanssa, joten hän osasi houkutella Klaran mukaansa, mihin hän oli ylipäätään menossa.
Paul
Heysen novelli Kaksi vankia kertoi 1900-luvun alkupuolelle sijoittuvasta
ihmissuhteesta, ihmisistä, jotka kokivat olevansa elämässään vankeja, mutta
päättivät yhdessä pyrkiä vapauteen, irti näkymättömistä kahleista.
Paul
Heyse, Kaksi vankia
suom.
H.T.
Tiberiuskirjat
2020
s.
117
Ilmestyi
ensim. kerran suomeksi 1907
Novelli
Nobel 1910
En ole koskaan kuullut Heysesta, vaikka hän onkin Nobel-kirjailija. Kuten sanoit, kirjassa on todella kaunis ja kesäinen kansi. Hyvä, kun tällaisista klassikoista otetaan uusintapainoksia. - Mukavaa viikon jatkoa sinulle!
VastaaPoistaNobelisteja on paljon. Olen yrittänyt lukea edes naisnobelistien teoksia. Heitä on vähän verrattuna miehiin. Valitettavasti tasa-arvo ei toteudu Nobelin jakamisessa.
PoistaOnpa mukava, että olet löytänyt vanhan nobelistin teoksen. Olen lukenut Heyseltä kaksi traagista novellia, mutta en tätä.
VastaaPoistaTämäkin novelli oli lopulta traaginen, joten Hayes taisi kirjoittaa sellaisia.
PoistaIhan hyvä, että näitä vanhoja teoksia päivitetään ja julkaistaan.
Heyse. Tabletti kirjoittelee omiaan. Valitettavasti en huomaa tarkkailla virheitä.
Poista