Rauna Paadar-Leivo: Vieras talvi

Istuin isolla kivellä ja katselin, miten saksalaissotilaat nostelivat tavaroitamme kuorma-autoon. Auton lavalle oli rakennettu meitä varten väliaikainen suoja, jossa ei ollut ikkunoita eikä ovea, pelkkä oviaukko vain. Sisälle oli tehty lankuista pitkiä penkkejä. Ei niillä ollut mukava istua, mutta pakko oli kelvata. Sellaisella ajopelillä meidän piti lähteä matkustamaan läpi Pohjois-Suomen, evakkoon.

Saamelaiskirjailija Rauna Paadar-Leivon teos Vieras talvi kertoi Biret-Annen kasvutarinan, joka alkoi evakkomatkalla Pohjois-Suomen läpi kuorma-auton lavalla. Evakkoajan äiti ja lapset viettivät Ylivieskassa erään maalaistalon keittiössä. Kohtelu ei ollut mukavimmasta päästä. Puolin ja toisin oli kaikenlaista luulottelua esim. saamelaiset olivat kouluja käymättömiä tyhmiä ihmisiä. Onneksi Biret-Annen äiti oli järkevä ihminen, eikä pahempia ongelmia ehtinyt syntyä. Sitten tuli kuolinviesti.

Naiset alkoivat veisata suomenkielistä virttä ”Kiitos Sulle Jumalani”. Virren aikana tuli näkyviin Rovaniemi, mutta voi sitä näkyä! Kaikki talot oli poltettu. Pitkät, mustat savupiiput sojottivat taivasta vasten. Emme olleet uskoa silmiämme. Voiko tuo olla totta? Vaikka asiasta oli kerrottu radiossa tuhat kertaa ja äiti oli lukenut siitä lehdestäkin, edessä avautuva näky halvaannutti meidät kaikki vähäksi aikaa.

Rauna Paadar-Leivo kirjoittaa hyvin elävästi, joten uskon, että näky siitä, miten kaikki talot oli poltettu, oli hirveä järkytys evakosta palaaville. Sellainen julmuus, ihmisten kotien polttaminen maan tasalle oli halveksittava teko ja koko Lappi oli myös miinoitettu. Ihmiset kuolivat miinoihin vielä pitkän aikaa rauhan tultua. Kirjassa Biret-Annen koti oli säästynyt tulelta. Alkoi rauhanajan elo Koskelonniemessä.

Alkoi pitkä kouluaika. Olimme alkuun kuin lampaita; emme ymmärtäneet mistään mitään. Asuntolanhoitaja haukkui meitä joka päivä asuntolassa ja opettaja koulussa. Heidän mielestään emme osanneet tehdä mitään kunnolla. Kaikki tapahtui tarkasti kellon mukaan. Me saamelaislapset emme tietenkään olleet tottuneet moiseen elämään.

Kesti vuosia, ennen kuin Biret-Anne tottui koulun ankariin sääntöihin, jotka olivat saamelaislapsille ankarammat ja todella julmat. Lomille päästyään tyttö oli laihtunut langanlaihaksi, koska yleinen rangaistus oli ruokailukielto. Toisinaan Biret-Anne ei saanut koko päivänä ruokaa aikuisten julmuuden vuoksi. Voi miten kurjaa koulunkäynti on ollut saamelaislapsille. Myös saamenkieltä ei saanut käyttää. Saamenkielet melkein hävisivät, koska kouluissa piti puhua suomen kieltä.

Rauna Paadar-Leivo on tunnettu lastenkirjailija. Vieras talvi on hänen ensimmäinen romaaninsa. Kertomuksen päähenkilö, saamelaistyttö Biret-Anne, kasvoi Koskelonniemen kylässä sukunsa keskellä, koki ikävän evakkomatkan ja vielä ikävämmän kouluajan. Paadar-Leivon kynänjälki taituroi herkän tytön kuvauksen, josta kasvoi kokemustensa karaisema ja päättäväinen nuori nainen.

Rauna Paadar-Leivo, Vieras talvi

suom. Kaija Anttonen

Kustannus-Puntsi 1997

s. 179

Saamenkielinen alkuteos Goalsenjárga 1994