Lokakuun
30. päivän aamuna vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojui suolla, joka olisi
kaikessa hiljaisuudessa, suomaiseen tyyliinsä sulatellut sen sisuksiinsa.
Kätkenyt iäksi. Suo tietää kuolemasta kaiken, eikä välttämättä pidä sitä
traagisena, syntisenä nyt ei ainakaan. Tänä aamuna kaksi kylän poikaa sattui
kuitenkin pyöräilemään vanhalle palotornille, jonka kolmannelta
porrastasanteelta he huomasivat Chasen farkkutakin.
Huikean
hienosti Delia Owens johdattelee lukijan eteläcoloradolaiselle marskimaalle kirjansa Suon villi laulu prologissa, jossa kirjan päähenkilö Kya eli Catherine Clark oli elänyt koko
elämänsä ja tulisi myös elämään vaiherikkaan jännittävien tapahtumien myötä. Kyaa
kutsuttiin Rämelikaksi ja hän kuului muiden kyläläisten silmissä roskasakkiin. Vanhemmat
tulivat hyvistä perheistä, mutta sota-aika oli muuttanut isän perhettään hakkaavaksi
ilkeäksi despootiksi, josta lähemmin voit lukea tämän vangitsevan kauniin
kirjan sivuilta. Marskimaan asujat kuuluivat siis roskasakkiin, ja jopa
sheriffit karsastivat marskimaalle menemistä. Siellä toimittiin omien lakien
mukaan.
Äidin
punainen suu ja tummat silmät palasivat hänen mieleensä elävämmin kuin vuosiin,
ikään kuin ne olisivat heijastuneet tuosta halvasta esineestä. Kya vilkuili
ympärilleen, äiti varmaan kävelisi näillä hetkillä pihapolkua ja tulisi
auttamaan palstan kuokkimisessa. Palaisi viimein kotiin. Harvoin mökin ympärillä
oli niin hiljaista, jopa varikset olivat vaienneet, ja hän saattoi kuulla oman
hengityksensä.
Yksi
toisensa jälkeen perheen jäsenet jättivät pienen Kyan selviytymään yksin. Kukaan
heistä ei huolehtinut häntä kouluun, tai huolehtinut hänen perustarpeistaan, ruoasta,
vaatteista, koulutuksesta, siisteydestä. Tämmöisestä oli surullista lukea, kun
on tottunut suomalaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan, joka pyrkii huolehtimaan
jokaisesta lapsesta. Kya oli lapsi, kun hän jäi ihan yksin asumaan
taloröttelöön marskimaalle, mutta hänen ympärillään oli silmiähivelevän kaunis
merimaisema laguuneineen, eläimet ja linnut, ja kyllä hän oli mielestäni aika näppärä selviytymään yksin.
Kya
ei huomannut kuun nousua tai sitä, kun amerikanhuuhkaja syöksyi keskellä päivää
sinitöyhtönärhen kimppuun. Hän kuuli suon äänet mustarastaan noustessa
siivilleen, mutta ei mennyt katsomaan. Häntä rannan yltä valittaen kutsuvien
lokkien huudot tekivät kipeää. Mutta ensimmäistä kertaa elmässään hän jätti
vastaamatta niiden kutsuun. Toivoi, että sen torjumisesta aiheutuva tuska
syrjäyttäisi hänen sydäntään repivän kivun.
Ei
syrjäyttänyt.
Kya
oli jo lapsena jätetty selviytymään yksin. Nuorena hänet jälleen jätettiin.
Kyan oli vaikea luottaa ihmisiin, ja henkilö, joka jätti hänet, repi ja raastoi
hänen mieltään. Onneksi huumaavan kaunis luonto ja eläimet lääkitsivät hänen
särkynyttä sydäntään. Kya tutustui kuitenkin ihmisiin, vaikka hän eli
eristettyä elämää. Kya kiinnosti kovasti myös vastakkaista sukupuolta. Hänestä kulki
juoruja ja puheita, jotka saivat kaikenlaisia juttuja, oikeita ja vääriä
liikkeelle. Samoin tapahtui, kun paikkakunnalta löytyi kuolleen miehen ruumis.
Kya oli kirjassa ainoa, jota epäiltiin.
Delia
Owensin Suon villi laulu lumosi minut uskomattoman surullisella
kasvutarinalla, jota yksinäisyys, kaipuu, eloonjäämisvietti ja viheliäinen
murhamysteeri ja villi luonto värittivät kukin eri värein ja sävyin. Olen
lukenut jotakin sydämeen sattuvaa ja unohtumatonta, ehdottomasti parhaimman
tarinan tänä vuonna, jolle toivon miljoonien tähtien kimmellystä ja loistavia
tähdenlentoja.
Ei
tarvittu kuin rakkauskirje
häntä
houkuttamaan.
Vaan
kuin tulikärpäsnaaraalla
siihen
kätketty oli kutsu kuolemaan.
Delia
Owens, Suon villi laulu *****
suom.
Maria Lyytinen, kiitos kauniista suomennoksesta.
Wsoy
2020
s.
414
Where
the Crawdads Sing 2018
Voi miten kiva kuulla, että kirja on ollut sinulle niin mieluista luettavaa. Itse en ole tätä lukenut eikä minulla sitä ole, mutta taidanpa laittaa lukulistalle. Kaunista viikonloppua! Myrsky varmasti loppuu viikonloppuun mennessä.
VastaaPoistaKiitos Anneli :)
PoistaKirja alkoi kiinnostamaan niin kovasti, että ostin kirjan itselleni, vaikka yritän olla ostamatta kirjoja, sillä yritän lukea oman kirjahyllyn kirjoja. No tämähän tuli nyt omaan kirjahyllyyn sopivasti. Kirjaan voi hyvin palata myöhemminkin.
Kaunista viikonloppua :)
Suon villi laulu tuntuu olevan tämän syksyn menestysteoksia. 'Kaikki' näyttävät kirjoittavan siitä.
VastaaPoistaSuosittelen kirjaa Margit. Minä tykkäsin kovasti.
PoistaTässä kirjassa on kyllä mielenkiintoinen. Minä olen jotenkin ehkä turhan kriittinen lukija kaunis tarina. Kyllä, mutta jotenkin ajattelen sen niin kovin amerikkalaiseksi unelmaksi. Köyhistä ja onnettomista oloista parrasvaloiksi. Hmmmm. Mutta tarina on kyllä kaunis. Anneli, tämä voisi hyvinkin olla Sinulle mieluista luettavaa. Kommentteja odotellessa!
VastaaPoistaTämä kirja oli mielestäni kaukana parrasvaloista ja amerikkalaisesta unelmasta. Kirjailija on löytänyt yksinäisyyden ja eristäytyneisyyden sekä syrjäytymisen pahimmat ja parhaimmat puolet. Kirjassa luonto ja varsinkin linnut olivat suuressa osassa, mikä minusta oli kaunista. Kyan elämä ei ollut kaunista. Yksinäisyys oli luonut omanlaisen selviytymiskyvyn.
PoistaHienoa Mai! Sydämestä tulee kirjoituksesi♥ Olen niin samaa mieltä. Tänään Kotiliedessä no 19 oli valittu syksyn kirjoja paljon, mutta vain kaksi oli merkitty sanalla Sensaatio! ja ne olivat Owensin Suon villi laulu sekä Kinnusen Ei kertonut katuvansa.
VastaaPoista♥♥
Kiitos Leena :)
PoistaOlen niin samaa mieltä Kotilieden kanssa ja kiva, että sinäkin olet. Tarina on uskomattoman koskettava, kyyneleet vain vuotivat, kun äiti lähti, siskokset lähtivät, mutta koskettavinta oli, että hänestä huolehti musta pari. Kirja nosti ylös piilorasismin ja rasismin. Kirja on vain yksinkertaisesti lumoava.
Mukavaa, että pidit tästä! Itse en ole tätä vielä lukenut, vaikka tämä olikin minulla itseasiassa jo kertaalleen kirjastosta varattuna. Aion yllä lukea, oikeastaan olin aikonut jo ennen kuin tätä oli edes suomennettu.
VastaaPoistaKiitti kommentista :)
PoistaSuosittelen kirjaa. Varsinkin luontoihmiset rakastuvat kirjan luonto-, lintu- ja eläinkuvauksiin. Päähenkilön tarina on surullinen, silti kirjailija on luonut aivan uskomattoman tarinankaaren, jota suosittelen lämpimästi lukemaan.