Banneri-luettelo

sunnuntai 1. marraskuuta 2020

David Grossman: Kun Nina sai tietää

 

Rafaelin luokan pojat kutsuivat Ninaa ”sfinksiksi”. He hiiviskelivät Ninan perässä ja matkivat hänen kävelytyyliään, sitä kuinka hän halasi itseään ja tuijotteli lasittuneesti ympärilleen. Kerran kun Nina oli äkännyt pari tyyppiä matkimasta itseään, hän oli siltä seisomalta motannut näitä päin näköä. Sellaista rökitystä ei ollut ennen kibbutsilla nähty. Tytön ohuissa käsivarsissa ja tikkujaloissa piili uskomaton määrä raakaa voimaa.

 

Israelilaisen David Grossmanin Kun Nina sai tietää teoksen kertojana toimi Gili, jonka äiti oli Nina ja isoäiti Vera. Vera ja Nina muuttivat Israeliin Jugoslaviasta, jossa Vera oli ollut 50-luvulla poliittisena vankina. Kirjan esikuvana toimi Eva Panic-Nahir ja hänen tyttärensä Tiana Wages. He antoivat kirjailijalle kuvittelun ja keksimisen vapauden pyytäessään häntä kirjoittamaan heidän tarinansa.

 

”Suku” tarkoittaa luonnollisesti Tuvjan sukua, jonka jäseneksi Vera itse asiassa on vain liittynyt, mutta kolmen vuosikymmenen aikana hänestä on tullut sen ydin. Huvittavaa kyllä, suurin osa lapsenlapsista ja lapsenlapsenlapsista on hyvin kiintynyt häneen ja kilpailee hänen huomiostaan tietämättä, ettei hän ole heidän biologinen isoäitinsä.

 

David Grossmanin Kun Nina sai tietää on vangitseva sukupolviromaani. Vera eli Jugoslaviassa rakkaan miehensä Milosin kanssa. Ennen Ninan syntymää he kokivat toisen maailmansodan melskeet. Sitten koitti Titon aikakausi, joka koitui perheen kohtaloksi, ja josta Vera ja Nina kipuilivat koko ikänsä. Se heijastui myös kolmanteen sukupolveen eli Giliin. Nuo traumatisoivat tapahtumat kipuilivat heidän kanssakäymisessä, eivätkä jättäneet rauhaan.

 

Hän muisti kaiken, mitä hänelle oli tapahtunut tällä tiellä viisikymmentäneljä vuotta sitten. Hän sanoi pystyvänsä kulkemaan täällä vaikka silmät kiinni, eikä sitä voinut selittää vain hänen silloisella sokeudellaan. Jossain kohtaa hän täyttyi jälleen tarmosta ja melkein kirjaimellisesti alkoi kiskoa minua perässään, tämä yhdeksänkymmentävuotias nainen. Hänen pikkuruinen ruumiinsa suorastaan leijui itsestään eteenpäin. Hänen ruumiinsa, ja kaikki se mitä se oli kokenut.

 

David Grossman voitti vuonna 2017 kansainvälisen Booker-palkinnon Hevonen meni baariin teoksellaan. Kirja meni heti lukulistalleni tämän teoksen jälkeen. Kiinnostuin Kun Nina sai tietää teoksen miljööstä, joka oli Israel ja siellä oleva kibbutsielämä. Lisäksi kirjan vahvin teema on Veran jugoslavialainen vankimenneisyys Titon gulagilla. Nämä kolme naista päättivät Veran 90-vuotispäivillä matkata Jugoslaviaan ja kyseiselle gulagisaarelle. Gili ja hänen isänsä aikoivat tehdä heistä elokuvan, jossa ruodittaisiin menneisyyttä ja sen aiheuttamia traumoja.

 

Kun Nina sai tietää on vahva sukupolvikertomus, joka pohjautuu todellisiin ihmisiin ja tapahtumiin.

 

David Grossman, Kun Nina sai tietää

suom. Minna Tuovinen

Otava 2020

s. 277

Itti ha-Hayyim mesahek harbe 2019

Sukupolviromaani

Israel, kibbutsi

Jugoslavia, gulagi

 

David Grossman: Hevonen meni baariin

14 kommenttia:

  1. Vahvatunnelmainen ja koskettava teos, joka irrotti ympäristöstään ja veti hiljaiseksi.
    Laadulla on tekijänsä ja tyylikkyydellä taitajansa: David Grossman, joka tällä teoksellaan lunasti paikkansa omien suosikkikirjailijoiden ykköskaartissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä kirjassa oli draamaa vaikka useampaankin kirjaan. Toinen maailmansota, juutalaisuus, Jugoslavialainen Titon aikainen gulagivankeus, kibbutsielämä Israelissa, sukupolvien väliset suhteet jne.
      Joidenkin elämässä sattuu ja tapahtuu, kuten tässä kirjassa on kerrottu esikuviensa elämää. Sanoisinko, että totuus on jälleen tarua ihmeellisempää.
      Ainoa mikä minua pisti silmään, niin esim. keskimmäisessä lainauksessa sanotaan, että kolmen vuosikymmenen aikana, kun minun laskupääni mukaan käynnissä oli jo viides vuosikymmen.
      Annoin virheet anteeksi, sillä kirjan tunnelmassa on omanlainen huumorinsa, jota ilman se olisi voinut olla jopa liian ahdistava.

      Poista
  2. Kiitos, kun kirjoitit tästä. Kirja kiinnostaa kovasti, jo siksikin, ettei suomeksi ole paljon käännetty hepreankielistä kirjallisuutta Amos Ozia lukuunottamatta. Ja kun on vielä kytkös Jugoslaviaankin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole lukenut Ozin kirjoja ja voi olla, että tämä oli minulle ensimmäinen heprenkielinen kirja tietysti käännettynä.
      Tämä kirja oli runsas ja värikäs sekä tapahtumiltaan että henkilöhahmoiltaan.
      Mukavaa marraskuun alkua :)

      Poista
  3. Poikkeuksellisesti luin nyt tekstisi, vaikka kirja tullenee minulle vasta erään toisen teoksen jälkeen. Aihe kiinnostaa, sillä olen ostanut itselleni mm. suomalaisten tutkijoiden kirjan juutalaisuudesta ja historiallisista kirjoista paljon paljon. Sitä kibbuzzille lähtöä oli ilmassa minullakin, mutta johonkin se jäi. Kirjan kansi on kuin maalaus♥

    ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena :)
      Kirjan kansikuva on hieno. Samoin kirjan tarina.
      Aika moni lähti kibbutseille töihin jossakin vaiheessa. Luen mielelläni kibbutsielämästä, mutta ei se kauheasti kiehdo. Esim. lapset elivät erillään vanhemmista. Muutakin siihen liittyi, josta en pitänyt. Voit huokaista helpotuksesta, kun jäit sieltä pois.

      Poista
  4. En ole lukenut Grossmanilta vielä mitään, mutta sinun ja muiden kirjoitukset antavat ymmärtää, että kannattaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen Margit. Grossmania on jopa pidetty yhtenä Nobel-ehdokkaana. Ainakin tästä kirjasta löytyy vahvoja yhteiskunnallisia kannanottoja mm. gulakit ja toinen maailmansota.

      Poista
  5. Tätä en olekaan lukenut. Vaikuttaa mielenkiintoiselta. Kiitos vihjeestä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen Piritta. Traumaattisia kokemuksia joka sukupolvella. Grossmanilla on taito kuljettaa lukijaa draamasta toiseen hyvin koukuttavasti.

      Poista
  6. Tuli mieleen TV-sarja Kotiin takaisin kun aloin lukea postiasi. Yhdellä sarjan juutalaisuskoisella päähenkilöllä on rankka menneisyys sodan vankileirillä. Kibbutsitkin mainitaan. Siksi nämä asiat pyörivät päässäni vaikka yritän olla liikaa ajattelematta. Sarjassa, kuten tuossa lukemassasi kirjassakin, ihmissuhteet vievät mukavasti ajatuksia pois sotamuistoista.

    Pidän tuosta sanasta (ja ajatuksesta) "sukupolviromaani". Ja pidän isoäideistä ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän sarjan. Katsoin sitä, kun se tuli ensimmäisen kerran. Jossakin vaiheessa tapahtumat muuttuivat vähän liikaa makuuni, mutta tykkäsin valtavasti päähenkilöstä, jolla on se juutalaistausta...
      Ihmisssuhteet tukevat ja kantavat vaikeiden aikojen ylitse. Onneksi.
      Vera on todella symppis isoäiti ❤️

      Poista
  7. Olen lukenut Grossmanilta romaanin Sinne missä maa päättyy, joka teki valtavan vaikutuksen. Viisas, laajalle katsova kirjailija.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos lukuvinkistä Katja. Grossmanilla on siis lisää hienoja ja vaikuttavia kirjoja. Minustakin tästä kirjasta huokui viisautta.

      Poista