Kirjabloggaajien Joulukalenteri, 4. luukku

 

Kirjabloggaajien joulukalenterin 4. luukku avautui tänään. Valikoin tämän päivän kirjaksi Senja Mannilan toimittaman teoksen Ihanaa joulua. Kirjan hurmaavan kuvituksen on tehnyt kuvataiteilija Minna L. Immonen, joka on tullut suomalaisille tutuksi ihastuttavista postikorteistaan ja kalentereistaan. Ihanaa joulua kirjan kansikuvassa on todella kaunis kuva joulukuusesta, joka viritteli minut muistelemaan menneitä jouluja.

Minulle joulukuusi on viimeistään se asia, joka kruunaa joulun. Koska kaksospoikani olivat todella allergisia pienenä, ostin meille kauniin muovijoulukuusen, joka on toiminut hyvin näihin päiviin asti ja myös jatkossa. Voin sanoa, että kuusi on ollut aika ekologinen hankinta, sillä metsiin säästyneistä kuusista tulisi jo aikamoinen metsä.

 

 

Senja Mannila on koonnut Ihanaa joulua kirjan sivuille suomalaisia lauluja, runoja ja tarinoita.

 

Matka joulun salaisuuteen

 

Matka joulun salaisuuteen

alkaa hiljalleen.

On kuin joku koskettaisi

syvään kaipaukseen,

 

on kuin joku sytyttäisi

yöhön kynttilän,

liekin, joka valollansa

voittaa pimeän.

 

Anna-Mari Kaskinen, 2008

 

Kynttilät ja niiden valon loiste kuuluu ehdottomasti jouluumme. Muistan, että omassa mummolassani oli aito kuusi ja aidot kynttilät. Rakastin sitä näkyä. Valitettavasti kynttilöiden tuli aiheuttaa palovaaroja. Minulla on omakohtainen kokemus lapsuudesta, sillä sytytin pienenä kirjahyllyssä olevaan kynttilään tulen, ja se poltti hehkullaan yläpuolella olevaan kirjahyllyyn mustan kolon. Onneksi isä huomasi vahingon, ennen kuin tulipalo syttyi. Minua puhuteltiin tulipalon vaarasta niin vakavasti, että tulipalot tulivat uniini pitkäksi aikaa. Onneksi on myös sähkökynttilöitä. Pihamme on jo valaistu niillä.

 

Joulukonsertto

 

Suloinen pakkanen,

tuot meille joulun.

Kun et tule tuulena,

kun et tule märkyytenä,

kun et ole meren aalto

pakkashilepakahtuva

 

- kun olet tähti

niityn yllä, koivu

huurteessa ja kidelumi

kasvoilla, onnellinen

pako lämpöön, lapsuuteen!

 

Lassi Nummi 1987

 

Olisin onnellinen, jos jouluna olisi lunta. Lumi on viime jouluina ollut harvinaista täällä Turussa. Muistan lapsuuteni lumiset talvet, kun pystyimme hyppimään syvälle lumeen. Myös lapseni rakastivat Pohjois-Suomen lumisia talvia. Ilmaston lämpeneminen vaikuttaa lumen esiintymiseen, sillä talvemme ovat nykyisin leutoja jopa Pohjois-Suomessa ja Lapissa, josta alla oleva kuva viime joululta.

 

 

Yksi joulumuistoni lapsuudestani on jäänyt ikimuistoisena mieleeni. Perheeni meni sen yhden ja ainoan kerran joulukirkkoon joulupäivänä. Muistan kirkon tungoksen. Veljeni olivat saaneet ottaa joululahjansa mukaansa, sillä menimme kirkosta suoraan mummolaan joulupuurolle. Tietysti veljeni hermostuivat kirkon ahtaudessa ja kuumuudessa ja aloittivat taistelun kirkon käytävällä. He saivat nimittäin lahjaksi muoviset miekat. Luulenpa, että lähdimme kirkosta aika reipasta vauhtia pois. Tapahtumasta tuli perheen yhteinen hauska muisto, jota naurettiin joka vuosi.

 

Myös lemmikit kuuluvat joulun viettoon. Meillä oli Dino, kultainen noutaja, kun lapset olivat alakoulussa. Joka vuosi lapset olivat tehneet joulukoristeita päivähoidossa, koulussa ja kotona, joten niitä oli olohuoneen pöytä täynnä. Jostakin syystä Dino söi ensimmäisenä joulunaan yksitellen kaikki koristeet, niin että huomasin vasta, kun pöytä alkoi olla tyhjä, että koira oli syönyt ne. Sinne menivät kaikki lasten tekemät muistot.

Nykyisin rapsuttelemme Ozzya 7v.

 

 

Senja Mannila (toim.), Ihanaa joulua

kuvitus Minna L. Immonen

Valokuvat Helsingin kaupunginmuseo/ Pietinen Aarne Oy/ Grünberg Constantin

Kirjapaja 2020

s. 64

 

3.12.20: 3.luukku avattiin Elämä on ihanaa-blogissa

5.12.20: 5. luukku avataan Hemulin kirjahylly-blogissa

 

      Hellyttävää joulun aikaa ja lukuiloa!