Kivi seisoo mustassa mittatilauspuvussaan keskellä käytävää ja tuijottaa hievahtamatta yhteen pisteeseen, kunnes kääntyy hitaasti katsomaan olohuoneeseen ja näkee hämärässä istuvan hahmon ikkunan edessä. Ikkunasta lankeaa vastavalo, mutta Kivi ymmärtää välittömästi, kuka hänen nojatuolissaan istuu.
Marko Kilven Undertaker-dekkarisarjan kolmas osa on nimeltään Kuolemanlaakso. Undertaker tarkoittaa suomeksi hautausurakoitsijaa, ja kirjan päähenkilön Kiven (nimi väärennetty) peitetehtävänä olivat hautausurakoitsijan työt. Kivi palkkasi apulaisekseen nuoren Tuomaksen, joka yllätyksekseen huomasi joutuvansa rikollisesta puuhasta toiseen Kiven palveluksessa. Eipä aikaakaan, kun irtipyristely oli mahdotonta, mutta omatunto kolkutteli silti tosi pahasti. Yllä olevassa lainauksessa Kivi sai vieraakseen erään rikollisen, jonka päänmenoksi Kivi oli suunnitellut kaikenlaista ikävää.
Kun ruuvit ovat irti, ei tarvitsisi kuin raottaa kantta ja paketteihin pääsisi käsiksi. Mutta yhtä hyvin arkku sisältöineen voisi olla nyt kuun kamaralla, yhtä helposti saavutettavissa.
Kivellä oli aina suunnitelmia, joilla hän pyöritteli poliiseja, perhettään ja muita rikollisia taiturimaisin ottein. Kuolemanlaakson alussa oli tapahtumaketju, jolle Kivi ei kuitenkaan voinut mitään, joten miljoonat eurot paloivat krematorion uunissa taivaan tuuliin. Tämä tapahtuma sai minut nauramaan hillittömästi. Mutta kyllähän mestariroisto keksi uudet kujeet vanhojen tilalle.
Kun ovi hänen takanaan sulkeutui, sulkeutui samalla elämä. Nämä seinät, tuo ovi, ne ovat tarkoitettu pitämään paha eristyksissä maailmasta. Ei hän tänne kuulu. Hän ei ole paha.
Hyville ihmisille pitäisi tapahtua hyviä asioita.
Miksi niin ei tapahdu?
Kuolemanlaakson loppuratkaisut olivat jälleen erittäin koukuttavat. Vankilaan nimittäin päätyi henkilö, joka uhkasi Kiven rikollista uraa. Niinpä niin, mitä nyt Kivi avitti omilla keinoilla tutkintavankeutta. Onneksi seuraava dekkari Kuoleman kosketus on jo ilmestynyt, joten pääsen pian seuraamaan hautausurakoitsijan puuhasteluja kuoleman poluilla. Niitä kuolleita on sitten ihan riittävästi ja ylikin tässä sarjassa.
Marko Kilpi, Kuolemanlaakso – Undertaker
CrimeTime 2019
s. 347
Dekkari
Marko Kilpi: Kuolemanenkeli - Undertaker
Tämä on ollut kiinnostava sarja jo siksikin, että harvemmin päähenkilönä häärää hautausurakoitsija. Hyvä ja paha, oikea ja väärä kulkevat vahvoina teemoina itse tapahtumallisen juonen taustalla.
VastaaPoistaKilven kerronnan rytmiikka on tuoreesti hyväpoljentoista ja rakenteellisesti miellyttävälukuista. Tämä dekkaristi ei kirjallista kilpimiestä kaipaa!
Kivasti kiteytit sarjan hyvät kohdat. Olin koukussa heti, kun luin ensimmäisen sarjan dekkarin, joka oli kylläkin sarjan toinen osa. Minusta tuo Undertakerin olisi voinut jättää kansikuvasta pois tai sitten se olisi pienemmällä ja numero perässä. Tiedän, että kirjailija on itse suunnitellut nimet ja kansikuvat. Hänellä on aiheesta aiempaa työkokemusta, mutta kannattaisi kysyä ulkopuolisten mielipidettä.
PoistaKivi on yllättävä päähenkilö. Tämän sarjan päähenkilö on siis rikollinen.
Tykkään Marko Kilven dekkareista. Ne ovat mukavan jouhevia ja henkilöillä on ongelmia, joita lukijoillakin riittää. Mutta koska sarjan pääpaikka on hautaustoimisto, kuolleita riittää joka päivälle. Mitä nyt Kivi avittaa välillä tuonpuoleisiin lähtemistä.
Pitäsköhän munki tutustua tähän sarjaan? En oo Kilveltä vielä lukenu mitään.
VastaaPoistaTässä sarjassa riittää jännitystä ja juonenkäänteitä.
PoistaTämä on kyllä erittäin kalmanhajuinen sarja. :) Koukutuin tähän syksyllä niin, että piti hankkia koko sarja itselle äänikirjoina. Toimii hyvin siinäkin muodossa. Tosin kun kuuntelin sarjaa monta osaa putkeen, juuri tuo ruumiiden määrä alkoi erityisesti pistää silmiin. :)
VastaaPoistaMinustakin tämä oli kalmanhajuinen sarja, tosin tästä ei mennyt yöunet.
PoistaLuulenpa, että äänikirjat ovat pahempia, riippuen tietysti lukijasta.
Hautausurakoitsijasta paljastui koko ajan uusia puolia, pahoja puolia.