Banneri-luettelo

perjantai 1. tammikuuta 2021

Torey Hayden: Aavetyttö

 


Rakastin vaistomaisesti tällaisia äänekkäitä, ärhäköitä ja katujen koulimia lapsia, jotka eivät antaneet periksi vaikka mikä olisi, ja heti kun näin hänen mustan kuontalonsa, joka seisoi pystyssä kuin ei olisi koskaan kampaa nähnytkään, ja näin miten mahtailevin kukonaskelin hän tepasteli, tiesin että tässä oli taas sellainen tapaus.

 

Torey Hayden antaa kirjassaan Aavetyttö äänen neljälle oppilaalle, joiden erityisopettajaksi hänet palkattiin kesken lukuvuoden. Yksi heistä oli nimeltään Jadie ja hän ei puhunut. Hayden oli tehnyt tutkimustyötä juuri puhumattomista lapsista. Lapsista, jotka osaavat puhua, mutta jotka eivät psykologisista syistä pysty siihen. Luokalla oli myös Jeremiah, jota yllä oleva lainaus koskee. Jeremiahilla oli keskittymis- ja tarkkaavaisuushäiriö. Philip oli lievästi kehitysvammainen ja Reuben autisti.

 

Ensimmäinen aamupäivä oli yhtä helvettiä.

 

Tykkään Haydenin tyylistä kertoa asiat siten kuin ne hänestä ovat tuntuneet. Jos juoksee ja etsii aamupäivän yhtä lasta ympäri koulua, ei voi tuntua onnistuneensa opetustyössä. Aika moni opettaja Suomessakin joutuu yllättäviin tilanteisiin, kun lapsi tai lapset eivät palaa luokkaan välitunneilta tai poistuvat yllättäen luokasta. Tai uhkailee lähtevänsä kotiin. Yleensä vanhemmat eivät edes halua kuulla tällaisesta käytöksestä, jos kotona kaikki sujuu suhteellisen hyvin ja rauhallisesti. Yleensä isommat ryhmät aktivoivat käytöshäiriöitä paljon suuremmiksi. Kirjan sivuilta voi seurata miten Hayden onnistuu näiden neljän lapsen opetus-ja kasvatustyössä.

 

”Auta minua”, hän sanoi melkein huokaillen. ”Auta minua, auta minua, auta minua, auta minua, auta minua…”

 

Aavetyttö kertoo Jadien tarinan ja sen miksi hän ei puhunut. Hitaasti Hayden sai yhteyden tähän omituisesti käyttäytyvään tyttöön, josta ei lähtenyt minkäänlaista ääntä. Tyttö oli käpertynyt suojelemaan itseään pitäen käsiään edessään, selkä kumartuneena ja pää alaspäin kiertyneenä. Vanhempiensa mielestä hän puhui kotona, mutta oli syntynyt sellaisena kuin oli. Hayden näki erilaisen tytön ja selvitti tämän painajaismaiset salaisuudet, jotka häntä piinasivat.

 

Torey Haydenin omaelämäkerrallisista kirjoista löytyy runsaasti lapsiin kohdistunutta pahuutta, mikä on tapahtunut oikeassa elämässä. Nuo tapahtumat vaikuttavat aina lapsen mieleen ja käytökseen aiheuttaen häiriöitä. Hayden pystyi omalta osaltaan auttamaan Jadieta ja hänen sisaruksiaan, mutta apuun tarvittiin myös useita muita tahoja.

 

Torey Haydenin Aavetyttö koskettaa ja saa kunnioittamaan erityislasten parissa työtä tekevien opettajien taitoa luovia arkisten paineiden puristuksessa.

 

Torey Hayden, Aavetyttö

suom. Seppo Raudaskoski

Otava 2007

s. 301

Ghost Girl 1991

 

Torey Hayden: Tiikerin lapsi 

Torey Hayden: Satutettu lapsi


8 kommenttia:

  1. Tämän haluan vielä lukea! Muut Haydenit olenkin tainnut jo ahmia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että pidät Haydenin kirjoista, niin minäkin. Uskomattoman hieno ura erityislasten parissa.
      Oletko ehtinyt lukea viime vuonna ilmestyneen Satutettu lapsi teoksen?

      Poista
  2. Hieno postaus Mai. 🌷
    Kunnioitukseni erityisopettajille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rita :)

      Samaa mieltä, kunnioitan erityisopettajia.

      Poista
  3. Luin nuorempana näitä Haydenin kirjoja, tavallaan tekisi mieli aloittaa uusi kierros. Mutta ovat kyllä niin rankkaa kamaa, että huh - vieläköhän kestäisin... Hyvää uutta lukuvuotta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin on käynnissä uusintalukukierros. Viime vuonna ilmestyi Haydenin uusin kirja Satutettu lapsi ja sen ansiosta luen nyt kirjailijan muitakin kirjoja.
      Sopii Helmet-haasteen kohtaan 2. Kirjan on kirjoittanut opettaja.

      Hyvää uutta lukuvuotta!

      Poista
  4. Tämä kirja jätti minuun lähtemättömän jäljen. Minuun kosketti tuo pienen tytön introverttiolemus, jossa kuitenkaan hän ei tuntunut olevan kuin kotonaan. Hän selvästi oli ihan jotain muuta. Kirjassa on hienosti, niin muistan?, kuvattu tytön nukkeleikit, jotka peilasivat sitä ongelmaa, jota tyttö eli. Lapsen leikki on ihmeellinen juttu. Se kuvaa lapsen arkea ja eloa, millaisena hän kokee maailmansa. Tuon saman maailman voi havaita myös lasten piirroksissa. Niissä näkyy se, miten lapsi voi, ja mitä hänelle kuuluu. Leikin avulla voi käsitellä vaikeitakin asioita. Joka tapauksessa yksi Haydenin parhaista kirjoista, jos ei paras. Suosittelen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, että kerroit lukukokemuksestasi ja siitä mikä jäi kirjasta mieleen. Lapsen mieli järkkyy traumoista ja voi aiheuttaa outoa käytöstä. Tässä tapauksessa mm. puhumattomuutta.
      Minustakin kirja on Haydenin parhaimpia teoksia.

      Poista