Banneri-luettelo

lauantai 19. kesäkuuta 2021

Harriet Tyce: Veriappelsiini

 

Se toimii joka kerta. Tiedät, että olet turvassa, yksin.

Lukitun oven takana olet vain sinä ja hurmoksen huippu, jonka saavutat ihan kohta.

Olet melkein perillä.

 

Lontoolaisen Harriet Tycen psykologinen trilleri Veriappelsiini kertoi lontoolaisen asianajajan Alison Woodin kiireisestä työelämästä, johon piti mahduttaa 6-vuotias tyttö ja aviomies. Työpäivät venyivät ja venyivät ja loppuilta meni usein baareissa ja yökerhoissa, ja perhe unohtui. Jossakin vaiheessa mukaan oli ujuttautunut salasuhdekin, jota Alison häpesi, mutta ei halunnut lopettaakaan, sillä avioelämä miehen kanssa oli väljähtynyt ja veteli liitoksissaan.

 

Vastapalvelus, paras palvelus. Yrittäen vältellä lattialla olevaa virtsalätäkköä siirryn polvillani lähemmäs ja tartun häneen. Toisella kädelläni otan tukea lavuaarista, johon hän nojaa. Hän tarraa päähäni ja painaa minut lähemmäs, ja minä suljen silmäni.

 

Alison sai murhapuolustuksen ajettavakseen ns. palveluksena siitä, että oli tarjolla firman pomolle aina, kun oli tarpeen, vaikka junan vessassa virtsalätäkössä. Aika ällöttävää luettavaa. Alison päätti monet kerrat lopettaa kyseisen touhun, mutta ei osannut sanoa ei. Sitten hänen puhelimeensa alkoi tulvia ikäviä viestejä tuntemattomasta numerosta. Joku ilmoitti tekstiviesteillään tietävänsä mitä he puuhasivat ja haukkui ilkeästi. Alisonin stressitaso kohosi. Hän yritti olla kotona enemmän ja lapsen kanssa enemmän, mutta kaikki meni pieleen.

 

Kehitin sekä krapulanhallinta - että asiakirjanlaatimistaitojani – ja ehkä imin siinä sivussa jonkinlaisen osmoosin kautta taipumuksen elämän ryssimiseen. Ehkä se kuuluu jollakin erottamattomalla tavalla osaksi peruukkia ja kaapua: töissä pystyy ottamaan vastaan miten paljon paskaa tahansa, mutta oikeussalien ulkopuolisessa maailmassa siihen vain hukkuu.

 

Verappelsiinin teemoiksi nousivat mm. murhat, äidinrakkaus, seksuaalirikokset ja seksiriippuvuus. Mukana oli muitakin jännittäviä tekijöitä, jotka varmistivat sen, että Veriappelsiini nousi kesän psykologisten trillereiden kärkikastiin.

 

Harriet Tyce, Veriappelsiini *****

suom. Oona Nyström

Otavan Seven-pokkari 2020

s. 332

Blood Orange 2019

psykologinen trilleri

2 kommenttia:

  1. Mä myös pidin tästä. Jostain syystä en kuitenkaan ole ainakaan vielä varannut kirjastosta kyseisen kirjailijan uudempaa kirjaa, siinä taisi olla jotenkin epämielenkiintoinen aihe.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on uusi kirja varauslistalla. Veriappelsiini oli todella hyvä, siksi varasin seuraavan kirjan.

      Poista