Koko päivän Efix, Pintorin rouvien renki, oli vahvistanut pienen maatilan alkeellista rantavallia, jonka oli vuosien myötä saanut voimia säästämättä vähitellen rakennettua joen varteen. Illan hämärtyessä hän istuskeli vaalean Collina dei Colombin rinteen puolivälissä kasvavan sinivihreän ruoikon juureen rakennetun majansa edustalla ja katseli työnsä tuloksia.
Italialaisen nobelistin Grazia Deleddan (1871-1936) teos Kuin ruo´ot tuulessa sijoittui kuumaan Sardiniaan, missä kirjan päähenkilö Efix oli toiminut aatelisperheen maatilan renkinä, yleismies Jantusena. Tosin aatelisperhe ei maksanut hänelle palkkaa. Ei suostunut edes kuuntelemaan hänen pyyntöjään. Vuosien saatossa aatelisperheestä oli jäänyt jäljelle kolme jo iäkästä sisarusta. Sisaruksia harmitti köyhyys ja naapurissa asuva rikas serkku, joka halusi sisarusten maatilan itselleen.
Kaikkein onnellisin oli kuitenkin Efix. Renki makasi olkipatjalla vapaaksi jääneessä majassa ja tunsi yhä tanssivansa. Hän oli ihaillut Giacintoa ja hymyillyt tälle yhdessä naisten kanssa. Poika oli jo asettunut hänen elämässään parhaalle paikalle juuri niin kuin tanssivassa kehässään aikaisemmin illalla.
Efix tunsi olevansa jo vanha ja mietti, miten iäkkäät aatelisnaiset pärjäävät, kun hän ei enää jaksa tehdä maatilan töitä. Kuin tilauksesta haaveisiin, aatelisperheen neljännen tyttären aikuinen poika ilmestyi kuvioihin. Tosin hänestä tuntui tulevan koko ajan enemmän harmia ja hankaluuksia, eikä iloa ja tukea.
Siskonpojan lisäksi hankaluuksia tuli ikävistä veloista, joita kylän koronkiskuri penäsi yhdeltä sun toiselta, jopa Efixiltä, jonka oli pakko lainata rahaa, kun ei kerta saanut palkkaakaan. Harmi, että ne rahat piti myös maksaa takaisin. Kukaan ei olisi halunnut maksaa velkojaan takaisin. Sopii myös hyvin nykyaikaan, kun ihmiset ottavat liian herkästi pikavippejä ja ne jäävät maksamatta.
Grazia Deledda sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1926. Kuin ruo´ot tuulessa kuvaa kirjailijan kotiseudun Sardinian kansanelämää herkullisen värikkäästi.
Naisten saamat kirjallisuuden Nobel-palkinnot ovat suuressa vähemmistössä verrattuna miehiin, valitettavasti. Grazia Deledda on siis yksi hyvin harvinaisista naisista, jotka ovat saaneet kirjallisuuden Nobelin.
Grazia Deledda, Kuin ruo´ot tuulessa
suom. Taru Nyström
Basam Books 2021
s. 253
Canne al vento 1913
Nobel-kirjailija
Olen lukenut kolme kauan sitten suomennettua Grazia Deleddan romaania. Nekin käsittelivät Sardinian kansanelämää, ja lisäksi niissä kaikissa oli joku moraalinen ongelma, jota pohdiskeltiin. On hienoa, että tällainen vanha kirja on suomennettu, ja hienoa, että kirjoitit siitä.
VastaaPoistaKiva kuulla, että olet lukenut Deleddan kirjoja. Tämä oli mielenkiintoinen. Tässä oli myös moraalista pohdintaa, mutta myös sitä, miten aateliset kohtelivat renkiään, jättivät maksamatta palkat.
PoistaTarinan kaikki henkilöt olivat enemmän tai vähemmän velkaantuneita.
Grazia Deledda oli tuottelias, mutta teoksia on suomennettu vähän ja olen lukenut vain teoksen Äiti. Hienoa että bloggasit tästä.
VastaaPoistaKiitos Jokke :)
PoistaMinusta on hienoa, että kustantajat uskaltavat toisinaan suomentaa myös näitä klassikoita. Tässäkin kirjassa on tuore suomennos, joten sitä oli hauskaa lukea. Teksti oli hyvin elävää ja värikästä.
Kiva että klassikot elävät! Täytyy myöntää, että en ollut aiemmin kuullutkaan kirjailijasta... Jotenkin nuo Nobel-palkitut ovat itselläni vähän pimennossa.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Anki :)
PoistaKlassikoita tulee luettua aika vähän. Onneksi tämä oli hyvin suomennettu, joten lukeminen ei jäänyt kiinni vanhahtavaan suomennokseen. Olen yrittänyt lukea Helvi Hämäläisen klassikkokirjaa Säädyllinen murhenäytelmä, mutta sen lukeminen jää aina samaan kohtaan. En yritä enää.
Nobelistien kirjoja voisin lukea enemmänkin, vai onko se toiveajattelua...
Tämä on ilmestynyt tänä vuonna äänikirjana. Kuuntelin. Mielenkiintoista kyllä, mutta en oikein pääsyt sisään Deleddan pateettiseen maailmaan.
VastaaPoistaHiukan oudoksi jäi minullekin tämän kirjan maailma. Tapahtumia siinä oli ihan riittämiin ja kiinnostavia henkilöhahmoja, mutta jotenkin se levisi vähän liian laajaksi.
Poista