Kaikki minut mukaan luettuna pystyvät unohtamaan monenlaisia asioita kerrassaan mutkattomasti. Aivan kuin tämä olisi saari, joka voi sijaita vain leviävän tyhjyyden merellä.
Japanilaisen Yogo Ogawan Muistipoliisi
vei minut japanilaiselle saarelle, jota hallitsivat muistipoliisit. Kun
saarelta katosi jokin esine, asia tai ihminen, muistipoliisit pitivät
huolen siitä, että ne katosivat kokonaan. Ihmiset olivat jonkinlaisen
kollektiivisen muistisairauden saarella. Mikä kadotettiin, se myös
unohdettiin.
Myös lintujen katoaminen tapahtui samoin kuin kaiken muunkin: yhtäkkiä eräänä aamuna. Kun avasin silmäni sängyssä, ilmassa tuntui aavistuksen karhea jännite. Se on katoamisen merkki.
Sitten
oli myös ihmisiä, joiden muisti toimi ihan normaalisti. Nuo ihmiset
joutuivat piiloutumaan muistipoliiseilta, jotka pitivät säännöllisiä
tarkastuksia ja veivät heidät pois. Kirjan päähenkilön äidillä oli
normaali muisti. Muistipoliisit olivat hakeneet äidin viisitoista vuotta
aiemmin ja palauttaneet hänet viikon päästä kuolleena. Kuolema olisi
ollut myös kirjailijan kustannustoimittajan kohtalona, mutta kirjailija
pelasti hänet.
"Muistan jonkun sanoneen kauan sitten: missä poltetaan kirjoja, poltetaan lopulta myös ihmisiä"
Kirjan päähenkilö oli nuori nainen, joka asui yksin kotitalossaan. Hän oli ammatiltaan kirjailija. Sitten tuli se aika, kun kirjat katosivat ja kirjasto poltettiin. Nuoren kirjailijan ymmärrys sanoista ja lauseista katosi melkein kokonaan. Lähellä oli kuitenkin henkilö, joka toivoi, että kirjailija saisi viimeisen kirjansa kirjoitettua loppuun saakka. Se tuntui kirjailijasta ylivoimaisen vaikealta. Muutenkin hänen elämänsä oli katoamassa lopullisesti.
Yoko Ogawan Muistipoliisi oli oudon kiehtova dystopia, jossa muistaminen oli kiellettyä. Tämä on hyvin ajankohtainen teos, kun talebanit valtasivat Afganistanin. Afganistalaisten on unohdettava hyvin monet asiat, mitkä ovat olleet tähän asti jokapäiväisiä ja normaaleja elämiseen liittyviä asioita. Joka ei sopeudu ja alistu, kohtalona on väkivallalla pakottaminen, kuten kirjassa tapahtui.
Yoko Ogawa, Muistipoliisi *****
suom. Markus Juslin
Keltainen Kirjasto 2021
s. 362
Hisoyaka na Kessho 1994
Dystopia
Aika pelottavakin tuo aihe, että muistaminen on kiellettyä. Ihminen ei oo kokonainen, jos ei muista vaikka tärkeimpiä asioita elämästään.
VastaaPoistaTodella pelottava aihe, joka meni loppua kohti aika makaaberiksi, mutta luulenpa, että esim. talebaneilla on väkivaltaiset keinonsa siihen, että kansalaiset eivät todellakaan muistele menneitä. Kidutus ja kuolema.
PoistaTämä kirja kiinnostaa. Aihe on ajaton ja tällä hetkellä valitettavan ajankohtainen, pelottavakin.
VastaaPoistaTämä kirja ja Afganistanin akuutti tilanne ovat kammottavasti samanlaisia. Ihan pahaa tekee kuulla, miten talibanit ottavat ikäviä keinoja käyttöön. Naiset ja tytöt saavat unohtaa kaiken, mitä ovat oppineet.
PoistaOlipa mukavaa lukea postauksesi, kiitos! Itse pääsin puoliväliin tässä kiehtovasti kirjoitetussa ja kiinnostavassa teoksessa, mutta dystopioineen - jotka tosin ovat arvattua lähempänä - tilkan tukuisaksi äityneen tekstin kanssa, joka ei istunut tuolloiseen lukuvireeseen, tuli stoppi(:
VastaaPoistaIhmisenä ja naisena, josssa vornii pieni feministi , tuo Afganistanin naisten tilanne on suoraan sanoen oksettava!! Uskonnon ja -ismien, näiden massojen hallintakeinojen, varjollla - jos on saatu aikaan jotain hyvääkin - on kautta aikan tehty paljon pahaa...
Kiitos Takkutukka :)
PoistaOmalta kohdaltani voin sanoa, että suorastaan ahmaisi tämän kirjan. Mutta monet kirjat olen lopettanut kesken, kun lukujumi on vaivannut.
Afganistanin tilanne on minustakin oksettava. Samaa mieltä olen uskontojen vaikutuksesta, joka yleensä kohdistuu etupäässä naisen elämän rajoittamiseen Ja kaikella tavalla poikkeavuutta karsien kautta aikojen. Luin just kirjan 1600-luvulta ja kyllähän se nainen sai kovemmat tuomiot ylipäätään yrittäessään olla tasa-arvoinen toimija.
Todella ahdistavan tuntuinen aihe. Olisi kamalaa, jos alkaisi unohtaa asioita!
VastaaPoistaTässä kirjassa on kollektiivinen unohtaminen ja asioiden hävittäminen käynnissä, mutta on tietysti muistipoliisit, jotka huolehtivat väkivallalla, että asiat myös unohdetaan.
PoistaTämä oli kiehtova kuten sanot. Mitä me muuta olemme kuin muistomme? Toivon, että välttyisin muistisairaudelta. Poikieni isä, täti ja isoäiti ovat menehtyneet Alzheimeriin, pelottaa vähän poikieni kohtalo.
VastaaPoistaItsekin yritän tehdä kaikkea mitä on suositeltu, että muisti ei huonone ainakaan lopullisesti. Liikun paljon ja syön terveellisesti. En juo alkoholia enkä tupakoi. Mieheni yli 20 vuotta vanhemmalla siskolla on Alzheimerin tauti. Siispä seurailen tuleeko tauti myös miehelleni. Hän kyllä unohtelee paljon asioita.
Poista