Perkele lymysi August Henrikssonnina pajanmurjussa Torsbyn kylässä, Suomenlahden viimarannalla. Tuo oli mustatukkainen, sinisilmäinen ja vahvavartinen. Seppä hymyili harvoin. Siksi hymy jäi mieleen ja siitä seppä muistettiin hänen jo kaikottua tuonilmaisiin.
Jari Tervon uusin romaani Pääskyt talvehtivat järvenpohjassa aloitti tarinan sepän pajasta, jossa Mikael Agricola (1510-1557) oli Petruksen kanssa seuraamassa, miten seppä takoi puukonterää. Tarina pureutui Mikael Agricolan elämään ja samalla Petruksen elämään, sillä he kasvoivat, leikkivät, opiskelivat papeiksi ja elivät läheisinä toisilleen melkein koko elämänsä ajan.
Kumma pentu tämä Olofin nulikka, kerää kylmiä hiiliä nuotiosta, vuoluraudalla hellii laudanpätkiä, ei majaan, ei kaaripyssyyn, jouten päiten, turhan pantein. Kuka kristitty tuommoista toimittaa. Tuijottaa rävähtämättä pränttiä ja teeskentelee sitä lukevansa kuten ylimykset.
Mikael Agricola asui Torbyn kylässä vanhempiensa ja kolmen vanhemman sisarensa kanssa. Isä odotti Mikaelista jatkajaa maatilalle, mutta äidin mielestä Mikaelin piti opiskella papiksi. Mikaelilla oli kaatumatauti, mikä hirvitti ihmisiä. Kotiväki oli tottunut siihen ja he tiesivät, että tauti ei tartu, mutta oudommat ihmiset pelkäsivät saavansa tartunnan.
Kaatumatautisilta oli kielletty avioliitto. Siksi Agricola etsi kirjan tarinassa apua taudin kukistamiseen jopa puoskarilta, joka porasi ihmisten kalloon ja esitti parantavansa pitkän litanian tauteja sillä tavalla. Mikael Agricola peitteli sairauttaan, sillä muuten siitä olisi ollut seurauksia. Mukana peittely-yrityksissä toimi Petrus, kotitalon piian poika.
Tietääkö maisteri Agricola, mikä on meikäläisen, vanhan läskisen Lutheruksen, mielestä Paholaisen kaamein konsti? Olen joutunut sietämään niitä koko sorttimentin, laidasta laitaan. Pikkumaisesta jäynästä välittömään hengenvaaraan. Sen vuoksi olen aina tiennyt kulkevani Jumalan asialla.
Teoksen ensimmäinen kirja kuvasi Mikael Agricolan vuotta 1521, ennen kuin hän lähti Viipuriin kouluun. Toinen kirja kuvasi Wittenbergiä vuonna 1539 ja kolmas kirja oli nimeltään Moskova - Uusikirkko helmikuusta huhtikuulle 1557.
Jari Tervon Pääskyt talvehtivat järvenpohjassa oli monikerroksinen juoneltaan ja kiinnostavasti kerrottu tarina Mikael Agricolasta. Tarina kuvasi herkullisesti 1500-luvun elämää ja sen ihmisiä. Mikael Agricolasta nousi kirjasta esille älykäs, utelias ja opinhaluinen ihminen, joka osasi luovia sekä ylhäisön että oppineiden parissa myös maailmalla.
Jari Tervo, Pääskyt talvehtivat järven pohjassa
Otava 2021
s. 456
Historiallinen teos
Mikael Agricola
HYVÄÄ ISÄNPÄIVÄÄ!
Kiitos esittelystä. Tervoa annetaan varmaan lahjaksi isänpäivänä.
VastaaPoistaTervon kirjoilla on vahva kannattajajoukko. Rivien välistä nousee Tervolle tyypillinen huumori esille. Hauskinta oli lukea Martti Lutherista, josta Tervo oli tehnyt huumorintajuisen ja hyvin tavallisen ihmisen, ei mitään vihaista kiivailijaa, kuten on totuttu lukemaan. Tykkäsin tosi paljon tästä kirjasta. Suosittelen.
PoistaKiva kuulla, että tykkäsit tästä. Kuten Jokke totesi, tämä on varmasti suosittu isänpäivälahja. Minä olen tainnut lukea yhden Tervon kirjan, se oli Layla. Myyrää ja Matriarkkaa olen aloittanut, mutta eivät olleet minun juttujani. Tämä uutuus kiehtoo kyllä aiheellaan.
VastaaPoistaKiitos Anneli kommentista :) Tämä kirja sopii hyvin historiaa rakastavalle lukijalle. Kaikkihan me tunnemme Agricolan ja olemme kuulleet myös Lutherista, joka toimi Agricolan opettajana/mentorina Wittenbergissä. Aihepiiri on mahtava ja teksti ja tarina Tervolle tyypillisen ilakoiva.
PoistaBlogiaikana olen lukenut viisi Tervon kirjaa. Layla, Pyhiesi yhteyteen, Esikoinen ja Revontultentie löytyvät siis blogista.
Tervo on älykäs ja humoristinen.
VastaaPoistaEri hyvä tunnelma huokuu postauksen kautta kirjasta. 📙
Samaa mieltä olen Rita, Tervo on älykäs ja humoristinen. Nauraa kikattelin ääneen, kun luin otteita Martti Lutherista. Oli pakko lukea niitä myös miehelle ääneen.
PoistaTämän voisi kyllä lukea. Äitini piti tästä ja nauroi monelle kohtaa. :)
VastaaPoistaSuosittelen kirjaa lämpimästi. Tämän parissa kyllä kikattelin minäkin. Tervon huumori puree minuun :)
Poista