Anne Vuori-Kemilä: Mustaa jäätä

 

 

Asunnossa oli hiljaista. Ilmassa leijui tympeä haju, viemärin ja jonkun jota en osannut nimetä. Huhuilin mutta kukaan ei vastannut.

Anne Vuori-Kemilän Mustaa jäätä pureutui naisparin, Gulffin ja Elffin, elämään ja kokemuksiin siitä, miten ihmiset suhtautuivat heihin ja kohtelivat heitä pienellä paikkakunnalla. He olivat tavanneet toisensa Pohjois-Pohjanmaalla, mutta olivat joutuneet muuttamaan muualle ihmisten epäluulon ja ilkeyden vuoksi. Ainoa, joka hyväksyi heidät, oli naapurin pieni poika Antti. Antti oli kirjan kolmas kertoja Gulffin eli Railin ja Elffin eli Siirin kanssa.

Makuuhuoneen ovi oli suljettu. Kuuntelin hiljaisuutta, tympeää, luotaantyöntävää hiljaisuutta. Tunsin itseni tunkeilijaksi. Pukkasin oven auki.

Molempien naisten kotoa muutto oli ollut traaginen. Kumpikin heistä oli kokenut vaikeuksia erilaisuutensa vuoksi. Kotiväen oli vaikea hyväksyä erilaisuutta. Se oli häpeällistä. Kirjassa ei kerrottu, mille vuosikymmenille kirjan tapahtumat sijoittuivat, mutta ajattelin, että he olivat syntyneet ehkä 30-luvulla. Siiri oli kotiäitinä, sillä mies halusi niin. Lopulta raastavan eron jälkeen Siiri ja Raili muuttivat toiselle paikkakunnalle asumaan. Mies kielsi pojan ja äidin tapaamiset.

Ensimmäiseksi vastaan löi haju; etova, kitkerä ja imelä yhtaikaa. Ruskeat verhot olivat kiinni, hämärässä näkyi vain kaksi epämääräistä hahmoa.

Jos Antin Elffiksi ja Gulffiksi kutsumien naisten elämät olivat nuorempana traagisia ja täynnä ongelmia, ne jatkuivat ongelmaisina hamaan loppuun saakka. Antti oli kasvanut aikamieheksi ja sai kutsun Siirin syntymäpäiville. Ne syntymäpäivät olivat sellaiset, että hän olisi halunnut jättää ne käymättä.

Jotkut ovat vahvoja kuin muuri. Jotkut särkyvät helposti. Yhteistä heille on vain rakkaus. Rikkinäinenkin.

Anne Vuori-Kemilän teos Mustaa jäätä  kertoi naisparin elämästä viiltävän terävästi, mutta silti elämänmakuisesti. Hyytävän alun jälkeen tarinaa lähdettiin kerimään auki ja salaisuuksien verhot avautuivat loppua kohden. Luin kirjan alusta loppuun yhdellä lukukerralla, sillä se oli todella koukuttava.

 

Anne Vuori-Kemilä, Mustaa jäätä

Karisto 2020

s. 297

Finlandia-ehdokas 2020