Kun Filippa kuoli ensimmäisen kerran, olimme Olgan kanssa juuri täyttäneet seitsemän vuotta. Isosiskomme menetti tajuntansa täysin yllättäen. Hän putosi ajassa olevan aukon läpi ja sipsutti varpaillaan kirkkaaseen valoon toiselle puolelle. Hänen ympärilleen leijui loputon määrä sieluja, ja hän oli yksi niistä.
Tanskalaisen Annette Bjergfeldtin Palermotien taivaallinen laulu oli kansikuvansa perusteella hulvattoman hauska kirja, joka oli ihan pakko lukea. Tämä sukupolvikirja oli todella huikean sympaattinen kirja, jonka isoäitisuku vei venäläisen sirkuksen draamallisiin tunnelmiin ja toisaalta musiikillinen isoisäsuku vei Tanskaan. Välillä vierailtiin myöskin Ruotsin puolella mökkeilemässä ja lennättämässä kirjekyyhkysiä. Perhe asui Palermotien varrella olevassa talossa, jonka naapurissa asui pelottava Haudankaivaja.
Olga-siskoni ja minä haluamme aina tietää, miten ihmiset ovat tavanneet toisensa. "Miten sinä ja isoisä tapasitte, Varinka? Oliko se Vuosisadan rakkaustarina? Oliko?"
"Bozedurje!" Varinka puuskahtaa vastaamatta koskaan enempää. Meidän on lypsettävä hänestä jokainen ihmeellinen kertomus. Niin kuin silkkiapinat kaivavat muurahaisia apinanleipäpuun kuoren alta. Vaivaalloisesti, lause kerrallaan.
Kirjan kertojana toimi toinen perheen kaksostytöistä, nimeltään Esther. Tytöt varttuivat naapurin pojan ja hänen siskonsa leikkiseurassa. Isosiskon piti pysytellä kotona, sillä hän oli sairaalloinen. Taiteellisen Estherin ja musikaalisesti lahjakkaan Olgan aikuistuttua, koko maailma oli avoin temperamenttiselle sopraanolle - Olgalle. Hiljainen ja auttavainen Esther kärsi koko ajan sisarkateudesta. Hän olisi myös halunnut olla kuuluisa taiteilija. Tyttöjä yhdisti lapsesta saakka rakkaus morsiuspukuihin ja häihin.
Äitini pitää valokuvaa yöpöydällä yhä vieläkin, ja se on ainoa todiste isoisän seikkailusta Varinkan kotikaupungissa. Siinä kuvassa näen isoäitini. Pienenä, tummana ja uhmakkaana Hannibalin rinnalla. Ikuisesti nuorena ja joutsenhattu päässään.
Perheen persoonallisin nainen oli ehdottomasti isoäiti Varinka, jolle jäi Palermotien talo isoisän kuoltua. Varinka oli pahasuinen ja sisukas nainen, joka halusi itse tappaa eläimet, jotka laittoi ruuaksi. Varinka harrasti vedonlyöntiä, eikä halunnut kuunnella isoisä Hannibalin pianon pimputtelua tai ooppera-aarioita, joita isoisä kuunteli gramofonilla. Lapsenlapsilleen Varinka luki vain ja ainoastaan Anna Kareninaa.
Päivisin talo on minun, mutta öisin siellä kuuluu yhä outoja ääniä. Kaikuja nuoren äitini kujerruksesta isälle, isoisän pianosävelistä, venäjänkielisestä humalaisten örinästä, Olgan hyräilystä ja Filippan sipsutuksesta lautalattialla. Jos olen hiirenhiljaa ja höristän korviani, saatan erottaa vielä vaimeampana lasien kilistelyä viime vuosisadalla pidetyistä juhlista. Balettiaskelten keveitä tömähdyksiä ja heräilevien toiveiden värinää.
Annette Bjergfeldtin Palermotien taivaallinen laulu oli ihastuttavan sympaattinen ja värikkään persoonallinen tarina taiteellisesta tanskalais-venäläis-ruotsalaisperheestä, jossa tunteet kuohahtelivat ja musiikki raikui.
Annette Bjergfeldt, Palermotien taivaallinen laulu *****
suom. Outi Menna *****
Into 2022
s. 367
Højsangen fra Palermovej 2020
Sukupolvitarina
Valitsemasi katkelmat ovat todella ihastuttavan houkuttelevia.
VastaaPoistaLiittyykö Palermo tarinaan mitenkään? :)
Valoisaa helmikuuta sinulle!
Tämä on hyvänmielen kirja, jossa on myös niitä tummempia sävyjä, mutta etupäässä railakasta tapahtumia. Palermotie sijaitsee kirjassa Tanskassa. Italian Palermo ei liity tarinaan millään tavalla.
Poista