Karin Smirnoff: Viedään äiti pohjoiseen

 

 

Meidän kätemme pysähtyivät koskettaessaan toisiaan. Kiihkeä himo käänsi traktorin tienpenkkaan. John ajoi linjuripysäkille. Laski mukin kädestään. Otti minun mukini ja laski sen lattialle jalkojemme väliin. Minulla on ollut ikävä sinua hän sanoi.

Ruotsalaisen Karin Smirnoffin raivoisan upea esikoiskirja Lähdin veljen luo on saanut jatkoa Viedään äiti pohjoiseen tarinalla. Sarja on trilogia ja jatkoa saadaan syksyllä. Tätä sarjaa voisin lukea pitemmällekin. Voin luvata Smirnoffin teosten ihailijoille, että luvassa on yhtä vahvaa kerrontaa, jos ei vieläkin vahvempaa, tässä jatkokirjassa. 

Kirjan kertoja oli Jana Kippo, joka palasi kotiseudulleen kaksosveljensä luokse kahdenkymmenen vuoden jälkeen. Hän oli paennut kotiseutua saadessaan lapsen 14-vuotiaana. Kaikki pitivät lasta isän siittämänä. Janan ja hänen veljensä Brorin äiti ei ollut vastustanut väkivaltaista miestään, vaan oli antanut kaiken pahan tapahtua. Tuo pedofiili oli onneksi kuollut jo vuosia sitten, ja nyt kuoli kaksosten äiti. 

Äidiltä jäi kaksi kirjettä, joista toinen oli kaksosille ja toinen heidän isosiskolleen Marialle. Marian kirje valaisi äidin lapsuutta ja nuoruutta, mutta se ei oikeuttanut hänen välinpitämättömyyttään kaksosia kohtaan.

Rakkaat lapseni

Kuten tiedätte meillä on Smalångerissa perhehauta. En halua sinne. Ymmärrettävää sanoin ja jatkoin lukemista.

Olen kotoisin Norrbottenista Kukkojärven kylästä. Siellä on edelleen talo joka on minun. Tai tarkemmin sanottuna teidän.

Janan ja hänen veljensä tehtäväksi jäi viedä äiti Kukkojärvelle ja haudata hänet sinne. Yllätys oli melkoinen, kun hautajaisissa oli kirkko täynnä hautajaisvieraita. Äidillä oli ollut suuri lapsuudenperhe, josta hän ei ollut kertonut mitään. Hän oli kotoisin paikkakunnalta, jota hallitsi uskonnollinen ja vanhoillinen lahko. Melkein kaikki sukulaiset kuuluivat tuohon lahkoon. Alkoi armoton käännytystyö, jotta myös kaksoset saataisiin lahkon jäseniksi.

Tunnelma oli harras. Ota mitä haluat ääni sanoi. Toisinaan ihmiskeho on jumalan lihallinen edustaja maan päällä. Söin jussin ruumista ja hän joi minun vertani ja sitten me rakastelimme mikä määritelmällisesti pitää sisällään sanan rakastaa. Ruvelle mennyt haava otsassani aukesi. Haukoin henkeä. Hän voihki tuskasta. Orjantappurat pistelivät ja haavat kirvelivät. Lopulta makasin hänen ruumiinsa päällä kuin tainnutettu hylje kevätjäällä.

Jana oli uskomattoman eläväinen naisihminen, jolle sattui ja tapahtui kaikenlaista äidin kotikylässä. Sillä siinähän kävi melkein heti niin, että käännytystyö tehosi ja Janan kaksosveli pamahti uskovaiseksi. Jana ei aikonut poistua paikkakunnalta, ennen kuin hän saisi veljensä mukaansa. Odotellessaan veljen muuttumista takaisin omaksi itsekseen, Janan ei auttanut muu kuin hakea töitä ja etsiä mahdollisuuksia tavata veli, sillä tämä ei halunnut olla enää yhteyksissä Janan kanssa.

Kirjan loppu oli huikeaa kamppailua jäisissä olosuhteissa, mutta syksyllä ilmestyy kolmas teos Sitten menin kotiin, joten eiköhän kaksosten tarina jatku. Toivotaan niin.

Karin Smirnoffin Viedään äiti pohjoiseen oli täynnä draamaa ja tragediaa, mutta siitä löytyi myöskin sitä mustaa huumoria, johon ihastuin jo esikoiskirjassa.

 

Karin Smirnoff, Viedään äiti pohjoiseen ***** 

suom. Outi Menna

Tammi 2022

s. 332

Vi for upp med mor 2019

Karin Smirnoff: Lähdin veljen luo