Banneri-luettelo

keskiviikko 2. maaliskuuta 2022

Heather Morris: Kolme sisarta

 

 

He katsovat rautaporttien yllä erottuvaa kirjoitusta, jossa lukee: ARBEIT MACHT FREI. Cibi osaa sen verran saksaa, että ymmärtää sanojen merkityksen. Työ vapauttaa.

Uusiseelantilainen Heather Morris jatkaa keskitysleirien ja niiden vankien kuvauksia toisen maailmansodan aikana teoksessaan Kolme sisarta. Kirjan sisaret olivat Cibi, Livia ja Magda. Kirjan alussa slovakialaisista siskoksista Cibi ja Livia joutuivat Auschwitziin. He olivat mukana rakentamassa Birkenauta ja siirtyivät sen valmistuttua sinne. Myös Magda joutui myöhemmin Birkenauhun. On suoranainen ihme, että siskokset jäivät eloon keskitysleirioloissa, joissa ihmishengellä ei ollut mitään merkitystä, varsinkaan juutalaisten hengellä.

Likaisenvalkoiselle paperille mustalla piirretyt isot numerot tatuoidaan hänen käsivarteensa.

Kaikkien kolmen sisaruksen käteen tatuoitiin numerot, niin kuin kaikkien muidenkin vankien käteen. Noista tatuoinneista on kirjassa valokuvat. He olivat natseille numeroita, ei ihmisiä.

Neljä päivää saavat kuolleiden tyttöjen ruumiit roikkua hirsipuussa.

Auschwitzin olot olivat niin karmeat, että ihmiset tekivät itsemurhia juoksemalla piikkilanka-aitaa vasten, sillä vartijat ampuivat aidalle yrittävät. Keskitysleiriltä myös paettiin. Ylläolevat hirressä roikkuvat henkilöt saatiin kiinni pakomatkalta. Naisvangit pakotettiin katsomaan hirttämistä. Keskitysleirillä näki niin paljon tappamista ja kuolleita ihmisiä, että siihen melkein turtui.

Heather Morris on kirjoittanut tarinan Livian ja Magdan muistojen, Cibin ja Livian sekä Ziggy Ravekin todistajanlausuntojen sekä Magdan päiväkirjojen perustalta. Kirjailija on käyttänyt mielikuvitustaan monien tapahtumien, ihmisten ja paikkojen suhteen. Teos on siis fiktiivinen. Kirjan lopussa on kuvia sisaruksista, jotka elivät loppuelämänsä Israelissa.

Ihmisen pahuus toista ihmistä kohtaan voi olla todella julmaa, kuten tämän kirjan sanoma on. Keskitysleirit olivat olemassa toisen maailmansodan aikana ja niissä tapettiin valtavat määrät ihmisiä kaasukammioissa, ampumalla, hakkaamalla, hirttämällä, kidutuksella, lääketieteellisillä kokeilla, palelluttamalla kuoliaiksi, nälkään, janoon, sairauksiin, uupumukseen, ahdinkoon, itsemurhiin, kurjiin oloihin, liikaan työntekoon jne. Nämä kuolemat olivat natsien aiheuttamia. He olivat hirviöitä. Vain pieni osa heistä sai tuomion. Iso osa heistä rikastui juutalaisilta kerätystä omaisuudesta. Iso osa firmoista rikastui juutalaisten tekemästä työstä, sillä vangit eivät saaneet mitään. Kun yksi vanki kuoli, toinen otettiin tilalle.

Heather Morrisin teoksen Kolme sisarta tärkein teema oli toivo. Toivo siitä, että vapaus koittaisi ja keskitysleirivangit selviytyisivät hengissä elämään ihmisarvoista elämää. Tiedämme myös sen, että todellisuus keskitysleireillä on ollut paljon pahempi kuin mitä tässä kirjassa kerrotaan.


Heather Morris, Kolme sisarta

suom. Kristiina Drews

Aula & Co 2022

s. 433 + kirjailijan, Livian sekä sisarusten jälkipolven jälkisanat + karttakuva Auschwitzistä + Kuvia ja otteita Magdan päiväkirjasta + valokuvia + kiitokset

Three Sisters 2021


Heather Morris: Auschwitzin tatuoija

Heather Morris: Cilkan tarina

 


8 kommenttia:

  1. En ole lukenut Morrisin keskitysleirikirjoja, koska aihe on niin raskas. Olen käynyt Auschwitz-Birkenaussa. Ihmisen julmuutta voi vain ihmetellä, ja sitä, ettei siitä ole vieläkään päästy eroon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänäkin päivänä monet ihmiset kituvat keskitysleireillä ja vankiloissa ilman mitään syytä esim. Kiinassa ja Pohjois-Koreassa ja Venäjällä. Varsinkin toisinajattelijoita ei suvaita. Kiinan uikuureista sentään ollaan länsimaissa tietoisia, mutta heidän eteen tehtävästä vapautustyöstä ei ole tietoa. Diktatuurimaiden hallitsijat tekevät yleensä mitä itse haluavat. Niin natsit tekivät ja niin tehdään tänäkin päivänä diktatuurimaissa. Esim. entisessä Burmassa, nykyisessä Myanmarissa, on tapettu valtava määrä rohingyoja ja miljoonat heistä on paennut esim. Thaimaaseen. Maat ja omaisuudet on viety ja viedään kaikilta burmalaisilta. Siellä valtaa pitää armeija.

      Aihe on raskas, mutta Morrisin tyylillä tätä raskasta aihetta pystyy lukemaan.

      Poista
  2. Minä olen varjellut itseäni näiltä keskitysleirikirjoilta, ne ovat niin käsittämättömän kamalia kuvauksissaan. Ehkä joskus uskallan tarttua johonkin näistä kirjoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus itsensä suojeleminen on viisasta. Minä en lue yleensä sotakirjoja. Mieheni pystyy kuuntelemaan sotakirjoja, joissa soditaan alusta loppuun saakka. Aivan hirveitä tarinoita, mutta miesten keskuudessa suosittuja.

      Poista
  3. Tämä oli todella hyvä, niin koskettava kertomus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli minustakin hyvä. Sisarukset olivat oikeita henkilöitä ja he selvisivät Auschwitzistä hengissä, tosin voin kuvitella, miten luurangon laihoja he olivat, kun vapautuivat. Keholla kestää pitkään tottua ruokaan, jos kaksi vuotta on ollut ilman.
      Tykkään tosi paljon Morrisin tarinointityylistä.

      Poista
  4. Minäkin olen säästänyt itseni Auschwitz-kirjoilta. Muuten toista maailmansotaa käsitteleviä kirjoja olen lukenut paljonkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen lukenut jonkin verran näitä Auschwitziin liittyviä teoksia. Kaikissa on ollut taustalla todellinen henkilö, jonka kokemuksista kirja on kirjoitettu. Blogista löytyy myös aiheesta tehtyjä tietokirjoja.
      Vääryydet ja julmuudet olivat todella pahoja. Yhteiskunnissa oli tuohon aikaan menossa pelko ihmiskunnan rappeutumisesta ja sen hinnasta veronmaksajille, myös Suomessa oli sama pelko. Juutalaisia pidettiin syyllisinä kaikkeen mahdolliseen. Myös Suomesta lähetettiin ihmisiä keskitysleireille Saksaan ja myös Lapissa oli keskitysleirejä. Vangit eivät ole olleet kertomassa omaa tarinaansa meille. Toivoisin edes dokumenttia aiheesta, mutta jostakin syystä aihe on suomalaisille tabu.

      Poista