Ilussan säännöllisen muotoiset kasvot olivat varsin kauniit vasemmalta puolelta tarkasteltuina, kulman kaari korosti iiriksen tummuutta ja muuten suoran nenän pää nousi hivenen, kuin jumalat olisivat muotoilleet sen juuri sopivaksi nappaamaan hajusteruukuista nousevat tuoksut haisteltaviksi.
Kaisa Åkermanin historiallinen esikoiskirja Hajusteentekijän tytär sijoittui kauas menneisyyteen, yli kolmen tuhannen vuoden taakse. Ilussan äiti oli hajusteentekijä ja hän yritti kouluttaa tyttärensä samaan ammattiin. Ilussa oli pieni vastasyntynyt vauva, kun he joutuivat pakenemaan äitinsä kanssa turvaan. Tuo turvapaikka oli eräs majatalo kaukana kotimaasta Assyriasta. Ilussa kasvoi yhdessä Erenun kanssa, joka oli äidin orjan poika.
Ilussa yritti etsiä miehen ilmeestä inhoa, mutta näki vain huolen sekaista uteliaisuutta. Osasiko tuntematon mies peittää vastenmielisyytensä noin hyvin, vai eikö hän muka huomannut, millaisen kummajaisen oli pelastanut?
Ilussa oli saanut pienestä asti kuulla ikäviä kommentteja ulkonäöstään. Osa ihmisistä jopa pelkäsi ja vihasi häntä. Moni oli valmis viemään hänet temppelin papeille, jotka ottivat vastaan kaikkea outoa, josta katsoa tulevaisuutta ja jonka mukaan voisi uhrata ja palvoa elin elimeltä, jäsen jäseneltä.
Äidin mielestä Ilussa tulisi elämään elämäänsä hajusteentekijänä piilossa muilta ihmisiltä, eikä avioituisi, eikä saisi lapsia. Äidin mielestä hänen tyttärensä tulisi kuitenkin nousta sukuaan vastaan, mutta hän ei ehtinyt kertoa tyttärelleen, että missä ja keitä vastaan. Ilussalle jäi äidiltään kirje, jossa kerrottiin kaikki, mutta hän oli lukutaidoton, niinkuin suurin osa ihmisistä. Vain kirjurit osasivat lukea nuolenpääkirjoitusta.
Ilussa veti huivin lievettä silmiensä suojaksi, valkohehkuinen iltapäivä tuntui kasvojen iholla kymmenien neulojen pistoilta ja pakotti silmät sirrilleen. Hän vilkuili huivinsa suojista ympärilleen ja yritti hakea katseellaan jotain, johon turvautua, ystävällisiä kasvoja, naisjoukkoa, jonka suojiin sujahtaa, mitä tahansa, mutta turhaan.
Nuoren Ilussan tarina kiehtoi mieltäni kovasti. Kirjan sivut sujahtivat melkein huomaamatta, sillä tarina koukutti mukaansa kauas menneisyyteen, jossa yleensä nainen tarvitsi miehistä tukea ja turvaa seinien suojaa, mutta Ilussasta oli kasvanut vahvaluonteinen ja itsenäinen. Noita luonteenpiirteitä hän tarvitsi pitkällä pakomatkallaan, joka johdatti lopulta syntymäkotiin Assuriin.
Kaisa Åkermanin esikoiskirja Hajusteentekijän tytär kertoi kiehtovan historiallisen tarinan tuhansien vuosien takaa.
Kaisa Åkerman, Hajusteentekijän tytär
Bazar 2022
s. 591 + henkilöluettelo + termit ja jumaluudet + jälkisanat
Historiallinen teos
Tähän törmäsin jo aiemmin jossain blogissa ja alkoi kovasti kiehtoa mieltä! Vaikuttaa upottavalta lukuromaanilta.
VastaaPoistaTämä on kyllä uskomattoman hieno ja koukuttava esikoisteos. Tykkään mitä kauemmaksi historia menee. Kirjailija on tehnyt valtavan hyvää työtä tuomalla tuhansien vuosien historian kaikkien luettavaksi.
PoistaOnpa kiinnostavan tuntuinen kirja. On taas ilmestynyt niin paljon hyvältä tuntuvia kirjoja, että rankkaa karsintaa pitää tehdä - valitettavasti.
VastaaPoistaTämä kevät on lukijan juhlaa, sillä mielenkiintoisia kirjoja ilmestyy koko ajan. Samalla esille pulpahtelee myös aiemmin ilmestyneitä kiinnostavia kirjoja, jotka innostavat lukemaan. Lukuaika on valitettavasti rajallista.
PoistaSuosittelen Hajusteentekijän tytärtä sinulle, sillä uskon sinun pitävän sen historiasta ja miten hyvin kirjailija tuo sen historian esille.
Kuulostaa kyllä todella kiehtovalta miljööltä sijoittaa tarina muinaiseen Assyriaan. Rakastankin historiallisia romaaneja, sillä ne avaavat historian silmien eteen aivan uudella tavalla :)
VastaaPoistaKiitos Heidi kommentistasi :)
PoistaTämä kirja on todellinen tarujen aarrearkku historiallisia kirjoja rakastaville lukijoille. Assyria ja sitä ympäröivät maat on kiinnostava miljöö. Toivon tämmöisiä kirjoja lisää luettavaksi <3
Tässä kirjassa oli paljon hyviä elementtejä, kiinnostavia henkilöitä ja tapahtumia, mutta odotin jollain tapaa aisteja hivelevämpää kerrontaa. Nyt hajut ja tuoksut eivät välittyneet minun nenääni ja tarina ei yltänyt kieltämättä korkeiksi kohonneisiin odotuksiini.
VastaaPoistaMinulle ei se hajujen haistelu ollut niin tärkeää, tärkeämpää oli historia ja miten hyvin se tulikaan esille. Päähenkilö oli todella hyvä. Tuli kylläkin mieleen Cecilia Samartinin Senor Peregrino, jossa myös oli syntymämerkki kasvoilla.
PoistaErittäin hyvä esikoiskirja, koukutti minut <3