Eräänä aamuna herään ja huomaan että olen kuollut.
Ruotsalaisen Ninni Schulmanin Tyttölapsi nro 291 kertoi hänen omasta elämästään. Yllä oleva lainaus on kirjan ensimmäinen lause. Ninni Schulman koki avioeron tunteella, mikä voi tulla, kun rakas ihminen hylkää. Hän alkoi yhdessä terapeutin kanssa etsimään syitä, miksi hänen tunteensa olivat niin voimakkaat, että tunsi olevansa jopa kuollut. Terapeutti etsi syitä hänen lapsuuden kokemuksistaan.
Olen neljä ja puoli vuotta vanha ja joudun olemaan sairaalassa kevääseen saakka. Ensin minut leikataan, ja sitten minun on parannuttava.
Kirjan kannessa on Ninni Schulmanin lapsuudenkuvia. Syntymänsä jälkeen lääkärit epäilivät hänellä olevan kaikenlaisia kehitykseen liittyviä ongelmia. Niiden vuoksi hän joutui olemaan ensimmäiset kuukaudet sairaalassa. Sairaalat, lääkärit ja hoitajat tulivat lapsuudessa tutuiksi.
Potilaalle asennetaan kipsikorsetti jossa on kaula- ja niskatuki. Röntgenkontrollin mukaan skolioosi on suoristunut n. 55 prosentista n. 25 prosenttiin.
Skolioosin hoito jätti rumat arvet Ninni Schulmanin vartalolle, ja hän koki olevansa erilainen kuin muut. Varsinkin muiden oppilaiden kuiskuttelut satuttivat. Hän pyrki kuitenkin roikkumaan joukon mukana, nauroi isosti ja oli aina hyvällä tuulella.
"Hyi saatana miten ruma sinä olet"
Yllä olevan lauseen sanoi eräs saman koulun oppilas. Tuommoinen lause on ilkeää kiusaamista. Se kosketti julmalla tavalla kehittyvän nuoren itsetuntoa. Tuo lause kulkee aina mukana. Kaikki ilkeät lauseet kulkevat mukana, ja jos mieli on maassa, niin ilkeät muistot painavat mielen entistä mustemmaksi.
Yritän kirjoittaa kirjaa omasta tuhoisasta kehonkuvastani, häpeästäni ja (toivottavasti) parantumisestani.
Toisinaan parantumiseen auttaa aika. Toisinaan siihen tarvitaan uusia ajatuksia ja tapahtumia, kenties rakkautta ja hellyyttä tai arkista tukea. Ninni Schulmanin teos Tyttölapsi nro 291 kosketti herkkyydellä ja vahvuudella. Voi mitä kauheuksia Ninni onkaan joutunut kokemaan lapsuudessaan!
Ninni Schulman, Tyttölapsi nro 291 *****
suom. Kristiina Huttunen
Tammi 2022
s. 196
Flickebarn nr 291 2020
Muistelmat
Kyllähän siitä käsittääkseni on jo näyttöä, että pitkät ajat sairaalassa vähäisellä kontaktilla vanhempiin on omiaan traumatisoimaan lasta. Ja vielä kun joutuu tuollaista rautakorsettia pitämään!
VastaaPoistaNykyään tiedetään paljon mielenterveydestä, johon lapsuudessa tapahtuneilla asioilla on merkitystä, esim. vauvan ja äidin välisellä kiintymissuhteella on suuri merkitys kehitykselle ja tässä tapauksessa Ninnin ollessa vauvana pitkät ajat sairaalassa, kiintymyssuhde ei kehittynyt normaalisti. Hän joutui olemaan paljon sairaalassa lapsuutensa aikana, joten hän koki hylkäämistunteet voimakkaasti.
PoistaOnpa Schulmanilla ollut rankkoja kokemuksia. Sairaus sinänsä on ikävä asia, ja sitten vielä toiset oppilaat kiusaavat.
VastaaPoistaIkävä kyllä Schulmanilla on kehoon jääneiden leikkausarpien lisäksi muitakin ongelmia kehossaan, mikä on aiheuttanut kiusaamista. Kiusaaminen on todella ikävää. Joillakin ihmisillä on halu kiusata muita, ovat he lapsia, nuoria tai aikuisia. Valitettavasti.
PoistaKuulostaa kyllä melkoiselta Ninnin lapsuus.
VastaaPoistaTodella haastava lapsuus. Suosittelen tätä kirjaa lämpimästi. Schulmanin teksti on sujuvaa ja soljuvaa ja todella kiinnostavaa.
PoistaMai, tämä oli viiltävän hyvä! Sekä kirja että kansi liikuttavat isosti♥♥
VastaaPoista