Banneri-luettelo

torstai 16. kesäkuuta 2022

Nura Farah: Lumimaa

 

 

Viime aikoina Amaal oli tehnyt paljon syntiä, hän oli katsellut nuoria miehiä, heidän vahvoja käsivarsiaan, unelmoinut miehen sylistä. Ennen naimisiinmenoa kaikki koskettaminen ja romanttiset tunteet olivat syntiä. Amaal kuuli korvissaan äidin äänen. Muista tuomiopäivää, silloin kaikki syntisi luetellaan ääneen.

Nura Farahin kertomuskokelma Lumimaa sisältää neljätoista novellia. Neljätoista nykyaikaan sijoittuvaa kertomusta, joissa jokaisessa toimi päähenkilönä nuori somalitaustainen henkilö. Kun haluat lukea maahanmuuttajataustaisten nuorten elämästä, tämä kirja avaa varmasti uusia ajatuksia, pohdintoja ja näkökulmia heidän elämäänsä Suomessa, ns. tasa-arvoisessa maassa, jossa arvostetaan demokratiaa, ihmisarvoja ja ihmisoikeuksia.

Yllä olevassa lainauksessa nuori lukioikäinen Amaal osallistui vanhojen tansseihin, vaikka tanssiminen ja toisen sukupuolen koskettaminen oli syntiä. Novellista nimeltään Tanssiva perhonen nousi vahvasti ylös kodin ja koulun erot, samoin kotoa tulevan uskonnon vahva ja armoton valta, mikä nuoresta voi olla todella kurjaa. Uskonto oli kuin vangin kahle, joka huuti turmiota ja syntiä.

Häntä nolotti pyytää apua. Kun Idil oli saapunut valkoisten maahan, hän oli luullut unelmiensa toteutuvan. Että hän saisi töitä ja pystyisi lähettämään rahaa äidilleen. Toisin oli käynyt.

Novellissa Leivänpala kerrottiin nuoresta somalitytöstä, jonka turvaverkot olivat pettäneet ja hän joutui ihmiskaupan uhriksi. Valitettavaa, mutta niin totta. Myös Suomessa on ihmiskaupan uhreja, joten silmiä ei kannata ummistaa ja olla kuin ei asiasta tiedettäisi mitään. Miehet käyttävät nuorten naisten kehoja hyväkseen, toisinaan väkivaltaa käyttäen. 

"Sinun pitää esittää, niin minäkin teen. Kun tottelet heidän sääntöjään, niin joku kaunis päivä pääset kotiin", Suad sanoi myöhemmin, kun he seisoivat ikkunan ääressä polttelemassa.

"Usko minua."

Ifrah veti kunnon henkoset. Hän tunsi miten vapauden kaipuu sykki hänen kehossaan.

Novellissa Tulitte kotiin nuori Ifrah vietiin Somaliaan sisäoppilaitokseen. Koulu oli tarkoitettu lapsille, jotka olivat häpäisseet vanhempansa, eivätkä olleet vanhempiensa mielestä kunnollisia nuoria. Tämä novelli oli mielestäni todella julmaa luettavaa. Novellista tuli heti mieleeni, että kyseisten nuorten vanhemmat olivat todella karmeita kasvattajia. Ensiksikin he itse olivat vieneet lapsensa länsimaihin ja antaneet heidän kasvaa siellä. Toiseksi he itse palasivat takaisin länsimaihin sen jälkeen, kun veivät lapsensa Somaliaan lukkojen taakse. Olisivat ennemmin itse menneet takaisin Somaliaan ja eläneet siellä omassa uskossaan. Minulla nousi todellakin hiukset päässä ja karvat käsivarsissa, kun luin tätä kertomusta.

Nura Farahin kertomuskokoelma Lumimaa herätti runsaasti ajateltavaa.


Nura Farah, Lumimaa

Otava 2022

s. 206

Kertomuskokoelma

 

6 kommenttia:

  1. Tämä on hyvä kirja ja herätti tosiaan paljon ajatuksia. Toivottavasti moni muukin lukee sen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin toivon tälle kirjalle runsaasti lukijoita.

      Poista
  2. Farahin kirjoja voisi kyllä lukea. Ei tule ihan mahdottomasti luettua maahanmuuttajista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen näitä Farahin kertomuksia. Niissä on paljon hiljaista yhteiskunnallista sanomaa suomalaisille ja sanomaa myös somalialaisille turvapaikanhakijoille. Kun lapsi kasvaa suomalaisessa yhteiskunnassa, hän kokee itsensä suomalaisena, ei somalialaisena, jota yhteiskuntaa hän ei tunne. Ristiriitoja syntyy varmasti sekä omassa perheessä ja yhteisössä että muiden suomalaisten kanssa.

      Poista
  3. Aloitin tämän äänikirjana, mutta en pitänyt lukijasta, joten jäi kesken. Kuuntelin sensijaan kokonaan hyvin samantapaisista asioista kertovan somalitaustaisen Ujuni Ahmedin kirjan Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin.

    Näköjään tiiviin dekkariviikon jälkeen en saa postauksia aikaiseksi 😃 Puutarha on villinnyt minut täysin, mutta blogi kyllä odottaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kurja, että et pitänyt lukijasta. Joskus käy niinkin. Suosittelen sen sijaan lukemaan tämän kirjan.
      Nyt on aika olla ulkona, kun on kesä ja kaikki kukkivat nopeasti. Kävimme eilen ihailemassa Raision alppipuiston kaunista kukintoa. Nautitaan kesän kauneudesta. Tosin se vaatii myös paljon hoitamista. Illalla kitkin vuohenjuuria pois yhdestä kukkapenkistä ja niitä tuli kottikärryllinen ja taloyhtiön biojäteastia puolilleen. Saaressa jouduin istuttamaan uudet mansikantaimet, sillä talven jäät tappoivat entiset.

      Poista