Kun kävelin Katajanokan rantoja, ummistin silmäni ja kuvittelin miltä tuntuisi kulkea koiran kanssa ja nuuhkia yhdessä merta.
Jari ja Kati Tervon yhteinen teos nimeltään Ukko alkoi yllä olevalla Katin kirjoittamalla lauseella. Hän oli jo pitkään haaveillut koirasta. Kun Kati oli maikkarilla haastateltavana, hän tapasi myös koko kansan tunteman Sinin. Sini on borderterrieri ja hyvin persoonallinen koira, joka seuraa tarkasti minkälainen sää on tulossa isännän kertomana. Siitä se ihastus bordereihin syttyi. Jari lämpeni asialle syksyllä 2019.
Ukko miellytti Jaria. Se oli myös pentumme synnyinpäivän nimipäiväsankari. Kalle kannatti Ukkoa. Niin pienestä pennusta tuli heti Ukko.
Jari ja Kati kirjoittivat kirjassa vuoronperään, mutta silti olisin halunnut otsakkeet, joista olisin tiennyt varmasti, että kumpi on kertojana. Toisinaan olin epävarma, ja pistin sitten kirjoittajaksi jommankumman oman maun mukaan.
Kirja ei kerro pelkästään Ukosta, vaan koko perheen tapahtumista. Tunnetusti Jari ottaa kantaa koko maailman tapahtumiin ja myös historiaan. Kirjoittihan hän samaan aikaan myös Mikael Agricolasta. Tosin Mikaelia ei mainittu, mutta sitävastoin kirjassa esiintyvä Martti Luther mainittiin.
Maapallolla tapahtui aika tavalla tämän kirjaprojektin aikana, sillä siihen kuului Koronapandemia-aika sekä Venäjän hyökkääminen Ukrainaan. Pakkohan niistä oli kirjoittaa. Perhe-elämään tuli vuodeksi ikävä aika, kun Kati leikattiin ja hän joutui kuntouttamaan itseään pitkän aikaa. Jarikaan ei selvinnyt ilman vaivoja. Kalle kävi armeijan, muutti pois kotoa ja alkoi seurustella.
Ukko teki heti ihmeellisiä asioita. Hän tassutteli ympäriinsä ja nuuski kaikkea. Hän näytti lyyrikolta, kun hän kohotti kuononsa haistellakseen kuuta ja sen alista eetteriä. Kuono värisi. Se oli sen duuni. Ukko lorautti lattialle, mutta melko lähelle pissa-alustaa. Vuolaasti häntä tästä kehuttiin.
Ukko on hurmaava kirja koiraansa ja koiran elämään hurahtaneista Jari ja Kati Tervosta. Ihana muistelukirja, joka sisältää yllättävän paljon sekä surua että iloa.
Jari ja Kati Tervo, Ukko
Otava 2022
s. 238
Muistelukirja
Herttanen sentään, mikä hyväntuulen- ja mielen avaus "Ukosta" isäntäväkineen, kiitos Mai tästä aamun avauksesta!
VastaaPoistaLukiessa totesi, että kyllä koira koiran tuntee ja borderi on kiinnostava sekä viehko, persoonallinen rotu. Kymmenien koiravuosien jälkeen koirattoman olon jatkuttua meillä oli vakavassa harkinnassa urosborderi, jonka jo olimme nimenneet Iitaksi, mutta - kaikeksi onneksi(?) Kuopus aloitti koiraisännyytensä, joka heillä kasvoi kolmeen erirotuiseen, ja jotka ovat käyneet riittävän usein meillä hoidossa, joten...
Kiitos Takkutukka :)
PoistaTässä on kyllä mainio kirja kaikille koirista pitäville ihmisille. Koirille ei kannata kirjaa antaa, sille kirjoille voi käydä kalpaten. Muistelen edellistä koiraamme Andya, joka söi kirjahyllystä monta kirjaa sillä aikaa, kun olimme poissa.
Uskon, että koko Suomi rakastaa Siniä ja seuraa tarkemmin Sinin seikkailuja kuin säätiedotusta. Ihanaa, että lemmikkien elämää näytetään telkkarissa.
Kaverillani oli kerran uroskissa nimeltään Päivi. Iita on hyvä nimi. Onneksi teillä on koirahoitolaisia.
Taitaa Suomeen iskeä borderivillitys veikkaan ;)
Vaikuttaa kovin sympaattiselta, vaikken koiraihminen olekaan. :)
VastaaPoistaTämä on sympaattinen kirja. Tykkään tosi paljon molemmista kirjailijoista.
PoistaKoirat ovat kyllä niin ihania otuksia, ihmisen paras ystävä 💜 Meillä on työpaikalla muutamalla ihmisellä toisinaan pikkukoira mukana (olet saattanut nähdä Facebook-sivullani), tuovat aina hyvää mieltä mukanaan. Mukavaa tätä päivää sinulle!
VastaaPoistaKiitos Rita :)
PoistaKoirat ovat tosi symppiksiä olentoja. Tosin olen kyllä nähnyt haastaviakin tilanteita ja minua puri koira ja siihen piti hakea jäykkäkouristusrokotus. On minua kyllä purrut kissakin. En taida ihan vähästä säikähtää. Olen kyllä herkkänä tuolla kävelylenkillä, sillä kaikki eivät tykkää koirista, vaikka meidän koira tykkää kaikista ihmisistä ja haluaisi mennä heidän luokse.
Mua aina pohdituttaa nämä kahden kirjailijan kirjat, olisi kiva tietää miten kirjoitusprosessi sujuu kahden. Istutaanko joka sanaa miettimässä yhdessä, vai vuorotellaanko?
VastaaPoistaTervon pariskunta kirjoittaa samoista asioista päiväkirjamaisesti, mutta eri äänillä ja eri näkökulmista, mistä tykkään kovasti. Muistellaan. Teksti on helppolukuista ja rentoa ja nautittavaa. Molemmat ovat pitkän linjan kirjoittajia.
PoistaLuulenpa, että esim. dekkarin kirjoitus vaatisi enemmän yhteistyötä, kun pitää miettiä henkilöhahmot, juonikoukut, alut ja loput ja mitä eri kappaleissa tapahtuu. Lisäksi pitää ottaa selvää monista rikosmaailmaan liittyvistä asioista, poliisin ja eri tutkijoiden työstä ym. Kirjoittamista pitää oppia luomaan ja jakamaan. Lisäksi pitää pystyä tuottamaan uskottavaa tekstiä.
Mutta en sanoisi, että Ukon kirjoittaminen on ollut helppoa, koska perhe koki paljon tuskaisia tilanteita Katin leikkauksen, sairastelun ja kuntoutuksen vuoksi. kirja on siitä huolimatta ihmeen valoisa ja toiveikas. Ukko toi perheelle paljon iloa surun ja tuskan keskelle.