Täydellinen uhri, siinä missä hän oli täydellinen todistaja, vaikka tosiasia oli, ettei yksikään uhri ollut täydellinen uhri, A sanoi, ja että ainoa täydellinen uhri oli kuollut.
Iida Rauman Hävitys sai vuoden 2022 Finlandia-palkinnon. Luulenpa, että mitkään palkinnot tästä teoksesta eivät tuo lohtua, sillä tarinan taustalla on oikeat tapahtumat kirjailijan lapsuudesta. Kipeät kokemukset kiusaamisesta, johon osallistui opettajaa myöten koko kouluyhteisö. Kirjan tarina ei tuo lohtua kirjailijalle, eikä lukijalle. Tarina viiltää syvältä ja tuo pahan olon. Kirjailijan kokemukset olivat Kaarinan musiikkiluokalta todella kurjia. Niitä kokemuksia Iida Rauma kirjasi päiväkirjoihinsa pienenä kiusattuna tyttönä.
"Siis mut yritettiin hukuttaa ku mä olin ykstoista".
Kirjan päähenkilö oli traumatisoitunut nuori historianopettaja A. Hän oli ollut samassa koulussa kuin Ira. Ira tuli Kaarinaan musiikkiluokalle, ja joutui heti tullessaan muiden silmätikuksi. A oli jo ollut pitemmän aikaa silmätikkuna. Valitettavasti he joutuivat myös musiikinopettajan silmätikuiksi.
Kuole pois
A näki Iran öisellä juoksumatkallaan. A kärsi unettomuudesta, joten hän juoksi pitkiä matkoja öisin. Kirjailija kuvaa öistä Turkua ja sen eri paikkoja, taloja ja tehtaita, myös menneitä taloja ja tehtaita. Historiallinen Turku tapahtumineen hahmottuu A:n ajatuksista.
Se oli järjetöntä ja luonnollista kuin unessa, A sanoi, ja kuin unessa, äkkiä hän tunsi kaiken ajan humahtavan ylleen, kuin sateen, joka tiheni juuri peltikattoa runtelevaksi massaksi, kuin aallon, joka pyyhkäisee rantaan kuolleen valaan luut takaisin mereen.
Öisellä juoksumatkallaan A juoksi Iran luokse. Siitä alkoi Iran kiihtyvä yksinpuhelu. A oli sitä mieltä, että hänen koulukokemuksistaan ei saisi kirjoittaa. Iralla ei ollut oikeutta julkaista häneen kohdistuvaa koulukiusaamista. Muistot vain levisivät myrskyaaltojen lailla kirjan sivuilla. Teksti on vimmaista, eikä mikään muu ole mahdollista kuin hävitys. Mutta muistot eivät häviä. Ne kiertävät kehoa ja aiheuttavat ikäviä tuntemuksia, sairaskohtauksia, uupumista, ahdistusta, masennusta.
Kerro totuus
Kun Iida Rauman Hävitys ilmestyi ja kun tiesin, että kirja kertoo koulukiusaamisesta, ajattelin, että en pysty lukemaan sitä sen vuoksi, koska poikani joutuivat kokemaan ikävää koulukiusaamista. Toinen kaksospojistani koki kiusaamista samalla tavalla kotitalousopettajan taholta. Hän oli tunnetusti poikien vihaaja, ja oli ottanut CP-vammaisen poikani silmätikukseen. Opettaja koki, että kömpelö ja jäykkä poikani oli tahallaan sellainen. Opettaja antoi pojalleni stipendin keväällä, mutta se ei lohduttanut eikä poistanut ikäviä muistoja poikani mielestä. Niiden muistojen kanssa on vaan elettävä.
Joistakin opettajista ei vain ole opettajiksi. He eivät tunnista omaa käytöstään, eivätkä sitä, että toimivat totaalisen väärin opettajina, kun kaikkia oppilaita pitää tukea, kannustaa ja vahvistaa omilla opinpoluillaan, eikä poimia joukosta silmätikkuja, joiden elämän voi survoa kengänpohjansa alle. Iida Rauman opettaja oli pahin mahdollinen kiusaaja. Mitä tuhoa hän ehti tehdäkään opettajavuosiensa aikana.
Iida Rauman Hävitys viiltää terävästi jokaisella sivullaan.
Iida Rauma, Hävitys *****
Siltala 2022
s. 380
Finlandia-palkinto 2022
Tässä on todellakin väkevä teos. Kyllä sen lukeminen oli melkoinen matka itsellenikin.
VastaaPoistaTämä on niin väkevä teos, että sen lukeminen vaatii useammankin lukukerran, sillä siinä on useita kerroksia, joihin voisi tutustua tarkemmin. Nyt on pakko pitää taukoa. Kirjan lukeminen oli henkisesti hirvittävän raskasta.
PoistaVaikuttaa teokselta, joka oli hyvä tulla sanoiksi puetuksi, mutta jota lukiessa kuvittelisin nieleskeleväni ja puhisevani vihasta pahemman kerran, joten on helppo uskoa, että teille asioita lähemmin tunteville tauko on paikallaan.
VastaaPoistaNuo opettajat olivat ehdottomasti väärällä alalla, sillä koulukiusammisen haavat arpeutuvat hitaasti, jos lainkaan.
Vaikenemalla asiat eivät parane. Kiitos Mai,Sinä rohkea nainen ja äiti, tärkeän kirjan esillenostosta!
Tämä kirja nosti todella paljon erilaisia tunteita esille, järkytystä, häpeää, pahoinvointia, kauhua, kuumotusta, pelkoa, ahdistusta, kammoa, vihaa, surua, myötätuntoa ja tietysti hellyyttä sitä pientä tyttöä kohtaan, joka kirjoitti tapahtumista päiväkirjoihinsa. Se opettaja oli kurjista kurjin ja oikeasti väärällä alalla. Koulukiusaaminen ei arpeudu koskaan.
PoistaTämä on paras kouluväkivaltakuvaus, mitä olen lukenut. Iida rauma sai Finlandiansa todella ansaitusti. Upea kirja! Hyvä, että taistelu muistojen julkaisemisesta päätyi kirjaksi.
VastaaPoistaKoulukiusaamiset vain jatkuvat edelleen. Tälläkin hetkellä jotain oppilasta kiusataan. Tuo kiusaamisilmiö on kurjista kurjin, että aikuinen ihminen käyttää valtaansa lapsen kiusaamiseen. Mutta kun luin, että koulukaveritytöt kuristivat päähenkilöä ts. Iida Raumaa, tuntui, että ei tässä ihmisyydessä ole mitään järkeä.
PoistaOsuvasti sanottu, Mai Laakso!
PoistaKiitos. Kiusaaminen pitäisi saada poistettua kasvatuksen keinoin. Mutta yhteiskunnalta vaadittaisiin runsasta panostamista siihen, että koulu on turvallinen paikka jokaiselle. Kiusaaminen on vielä tabu, jota hyssytellään ja piilotellaan. Uhri on se joka kärsii yleensä, mutta tiedän koulun, joka erottaa oppilaat, jotka kiusaavat väkivallalla. Eikä ota takaisin.
PoistaTämä on vielä minulla lukematta. Aihe ei minua ehkä erityisesti puhuttele ja kun lapsiin kohdistuu pahoja asioita, mietin aina vähän haluanko lukea kirjaa. Vaan kyllä tätä on niin suitsutettu että jossain vaiheessa varmasti tutustun!
VastaaPoistaTämä kirja ahdisti minua kovasti. Tämä kirja pitäisi jokaisen päättäjän lukea, jokaisen opettajan, jokaisen kasvatusalan ihmisen, jokaisen psykologin jne.
PoistaKiusaamiskulttuuri on niin tiukassa tässä meidän yhteiskunnassa, että oikeasti siihen pitäisi panostaa suuresti, niin suuresti, että media on mukana.