Minun kotini on järven pohjassa. Meidän farmimme on siellä, liejun vankina, nyt enää raunioina, joita voisi luulla haaksirikoiksi. Pulskat taimenet ovat omineet sen jäänteet, sekä minun huoneeni että salin, jossa kerran istuimme koko perhe pyhäpäivää viettämässä. Talli ja sikolätti mätänevät. Sotkuinen piikkilanka ruostuu. Ennen hedelmällinen maa marinoituu joutilaisuudessa.
Yhdysvaltalaisen Shelley Readin teos Minne virta kuljettaa kertoi Victoriasta ja hänen perheestään. Tarina sijoittui 1940-1970-lukujen Coloradoon. Victoria oli 17-vuotias, kun hän kohtasi alkuperäiskansaan kuuluvan Wilsonin ja rakastui. Rakastuminen oli molemmin puolista, syvää ja intohimoista. Heidän rakkauttaan varjosti rasismi ja alkuperäiskansan kaltoinkohtelu.
Olin aamulla lähtenyt kotoa tavallisena tyttönä tavallisena päivänä. En vielä tiennyt, millainen uusi kartta sisälläni oli auennut, mutta kotiin palatessani ymmärsin olevani jotain aivan muuta.
Wilson yritti pakoilla ja pysytellä piilossa, mutta paikalliset miehet suorastaan metsästivät häntä. Lopulta he saivat hänet kiinni. Ajan kuluessa Victoria huomasi odottavansa Wilsonin ja hänen rakkauslasta. Siitä alkoivat seuraavat ongelmat, sillä 40-luvun loppupuoli oli kurjaa aikaa yksinäisille äideille. Suvaitsemattomuus oli liian ankaraa, liian kammottavaa. Victoria pakeni muita ihmisiä ja heidän tuomioitaan kauas syrjäiselle metsämajalle.
Tunsin itseni tyhmäksi ja minua pelotti. Olin oman typeryyteni vanki yhtä paljon kuin armottomien olosuhteiden uhri. Tyhjentämisen tarve pakotti rakkoani, mutta en vain pystynyt kiskomaan itseäni pois huopien suojakuoren alta ja uhmaamaan sitä, mikä ulkona odotti. En kuulunut tänne, en kuulunut mihinkään, enkä tiennyt, mitä pitäisi tehdä.
Victorian selviämistaistelu metsän keskellä kesti niin kauan kunnes sieltä oli pakko lähteä pois. Nälkiintynyt nuori nainen ja nälkiintynyt pieni vauva jättivät turvaisan metsämökin. Mitä heille tapahtui sen jälkeen, sen voit lukea tästä tunteisiin koskettavasta tarinasta. Ainakin itse tarvitsin nenäliinoja kirjaa lukiessa. Koskettavan kaunis tarina, joka vei mennessään tapahtumiin, joiden olisin halunnut olevan inhimillisempiä ja parempia, mutta kirjailija on luonut kertomuksen, joka voisi olla totta.
Shelley Readin teos Minne virta kuljettaa laittaa ajattelemaan suvaitsemattomuuden ja rasismin ikäviä vaikutuksia. Minne virta kuljettaa kertoo myös rakkaudesta ja sen menetyksestä riipaisevan herkästi. Tämä mukaansatempaava teos kertoi myös upeasti luonnosta ja persikoiden kasvattamisesta.
Shelley Read, Minne virta kuljettaa *****
suom. Jaakko Kankaanpää
Otava 2023
s. 315
Go as a River 2023
1940-70-luku
Kuulostaa potentiaalisesti hyvältä. En ole aikoihin tarvinnutkaan nessuja lukiessani!
VastaaPoistaTaidan olla tavallista tunteellisempi, sillä nessuja kyllä kuluu. Tämän tarinan parissa varsinkin.
PoistaSurullista ja järkyttävää, mutta ajatus persikoiden kasvattamisesta lohduttaa kummasti mieltä. Luonto eheyttää 🍎 Otsikosta tuli hiukan mieleen oma elämä ennen kuin ryhdyin postaustasi lukemaan, siinä mielessä että en tiedä syksyn töistäni mitä minulle tarjotaan ja tarjotaanko mitään. Pari italian kurssia tarjolla jos sinne ilmoittautuu opiskelijoita. Katsotaan minne virta kuljettaa. Mukavaa viikonloppua!
VastaaPoistaUsko pois Rita, aina jotain on tulossa tilalle, kun jokin muu loppuu. Sinun italian kurssisi ovat varmasti tosi kivoja.
PoistaOlisi kiva joskus syödä persikoita puista. Olen yrittänyt kasvattaa saaressa omena- ja luumupuiden ohessa päärynäpuita. Nyt olisi kahteen puuhun tulossa yhdet päärynät. Jippii. Viikonloppu sujui saaressa viljelysten parissa. Mansikat vaativat paljon työtä. Lisäksi mäyrä tykkää niistä myös, ja rikkoo aitoja ja häkkejä, jotta pääsee syömään niitä. Onneksi se oli jättänyt pensasmustikat syömättä.
Taisin laittaa tämän äänikirjapalvelun lukulistalle, vaikka en oikein edes tiennyt, mistä kertoo. Kiitos siis esittelystä, aion lukea!
VastaaPoistaMinä kiinnostuin tästä tarinasta, kun kuulin, että päähenkilön koti ja perheen maat ja elanto jäivät veden alle tarkoituksellisesti, kun joen vedet padottiin järveksi. Mitä seurauksia siitä oli? Tietysti myös kirjan rakkaustarina oli kiinnostava ja ajankohta.
Poista