Nimeen Pyhän neitsyen, meidän Taivaallisen Kuningattaremme, Pyhän Annan ja viisaan Pyhän Katariinan, minä, Lydia, nahkurimestari Markin hyvämaineinen leski Lakson kaupungista, vannon totta kertovani niistä asioista, jotka kolme ajastaikaa sitten sattuivat ja joista kuultavaksi tuotu olen.
Irja Ranen triptyykkiromaani Naurava neitsyt sai Finlandia-palkinnon vuonna 1996. Hauskasta nimestä huolimatta, kirjan kolme tarinaa ovat hyvin vakavia ja synkähköjä. Ensimmäinen tarina, Naurava neitsyt, kuvasi 1300-luvun Ranskassa elänyttä nahkurimestarin leskeä, Lydiaa, joka oli vangittu, ja jota kuulusteltiin päivästä päivään.
Lydia oli saanut raadilta luvan toimia nahkurimestarina miehensä kuoleman jälkeen. Osa kaupunkilaisista oli hyvin kateellisia Lydialle, varsinkin hänen serkkunsa mies, joka levitti Lydiasta ikäviä juttuja. Kun Lydia hoivasi sokeaa ja sairasta miestä, sekin oli väärin. Ylipäätään kaikki mitä Lydia teki, oli väärin kateellisten mielestä. Mutta se, miksi Lydia joutui vangituksi ja kuulusteltavaksi ja sai tuomion, oli erittäin väärin tehty Lydiaa kohtaan. Tarina kuvasi hyvin patriarkkaalista ja uskonnollista yhteiskuntaa, jossa naisen asema oli tarkoin määritelty.
Tulimme Laksoon etelästä, matalasta Portista. Meitä oli solassa parikymmentä ratsumiestä, iso joukko palvelijoita ja kuormastona vielä puolenkymmentä vankkuria.
Kirjan toinen osa, Sihteeri Bartolomeuksen kertomus, kertoi siitä, miten samoihin aikoihin 1300-luvulla Lakson kaupunkiin saapui kyseinen Bartolomeus, juonittelija, vakooja ja anekauppias. Hän jäi asumaan Laksoon kolmeksikymmeneksi vuodeksi. Tekstissä vuorotteli sekä nuoremman että vanhemman miehen ääni.
Rakas poikani,
sain kirjeesi eilen päivälliseksi. Sanonpa vain, että sen näkeminen ilahdutti!
Kollmas osa oli nimeltään Rehtori Kleinin kertomus. Rehtori Klein asui Saksassa ja kirjoitti 1930-luvulla kirjeitä pojalleen Berliiniin. Kirjeistä nousi esille Saksan varustautuminen ennen toista maailmansotaa. Rehtori Klein oli taistellut vapaaehtoisena ensimmäisessä maailmansodassa ja muisteli mielessään myös noita tapahtumia. Rehtori Klein oli tuolloin joutunut piirittämään muinaista Lakson kaupunkia. Kolme kertomusta sai siis lopulta yhteisen tekijän, Nauravan neitsyen, eli Neitsyt Marian ihmeitä tekevän maalauksen.
Irja Ranen Naurava neitsyt vei kauas menneisyyteen.
Irja Rane, Naurava neitsyt
Wsoy 1996
s. 406
Triptyykki
1300-luku
1930-luku
Finlandia-palkinto 1996
Aivan hurmioiduin tästä kirjasta. Rane oli tehnyt iso työn tutkiessaan aikakausia ja löytänyt hienon kielen kuhunkin triptyykin osaan. Harmi, että hänen muu tuotantonsa jäi niin vähäiseksi ja vaisuksi.
VastaaPoistaKieli oli kyllä upea, mutta odotin varmaan liikoja. Pidän nimittäin historiasta ja historiallisista kirjoista valtavan paljon. Kirjan nimi, Naurava neitsyt, sai minut kuvittelemaan positiivista ja sympaattista tarinaa, jopa huvittavaa, mutta kirjan tarinat ovat synkkiä ja jopa pelottavia. Nimi ja tarinat eivät kohdanneet toisiaan.
PoistaLuin Nauravan neitsyen Jokken Finlandia-haasteeseen. Minulle kirja oli parempi kuin odotin. Vahvaa historiallista kerrontaa omanlaisellaan kielellä.
VastaaPoistaSama juttu, luin kirjan Jokken Finlandia-haasteeseen, joka loppuu marraskuun lopussa, ja vielä ehtisi lukea ainakin yhden Finlandia-kirjan.
PoistaNaurava neitsyt ei saanut minua nauramaan, eikä hyvälle tuulelle, päinvastoin.
Synkkiä, mutta kiehtovia tarinoita.
VastaaPoistaAntoisaa kirjamessuviikonloppua! Ohjelma näyttää tosi mielenkiintoiselta.
Todella synkkiä tarinoita. Eräs historioitsija sanoi telkkarissa, että keskiaikaa on turhaa mallattu synkäksi ajaksi. Tämä kirja kuvasi tosi synkkää aikaa.
PoistaKiitos toivotuksista. Turun kirjamessuviikonloppu edessä :)