Oli syksyinen maanantaiaamu niinä aikoina, jolloin kaikki ei vielä ollut muuttunut toiseksi. Oli syksyinen maanantaiaamu. Ja tarkoitan täysin, mitä sanon. Sillä kaikista pirullisista päivistä poliisilaitoksella on maanantai pahin.
Mika Waltarin (1908-1979) klassikkodekkari Komisario Palmun erehdys sopi todella hyvin tähän syksyiseen aamuun, sillä nyt kun kirjoitan tätä bloggausta, on syyskuu ja maanantaipäivä. Hyvää huomenta vaan kaikille lukijoille. Tosin nyt näyttäisi olevan lauantaiaamu, kun bloggaus tuli esille.
Komisario Palmu on tullut minulle tutuksi mustavalkoelokuvista. Kaikkihan nyt komisario Palmun muistavat. Häntä esitti upea näyttelijä Joel Rinne. Palmun apulaisena ja kirjan kertojana toimi etsivä Toivo Virta eli Matti Ranin. Elokuva menestyi hyvin. Kriitikoistakin vain yksi oli sitä mieltä, että elokuva oli puiseva, niin kuin kirjakin. Ja kattia kanssa. Elokuva oli komedia ja hauska ja samoin on kirjakin.
Ja tämäkin tapaus todistaa jälleen, että jokainen murhaaja tekee jonkin erehdyksen.
Komisario Palmua ei huijattu. Hän huomasi heti, että viattomalta näyttänyt hukkumistapaus oli kuin olikin murha. Ehkäpä äkkipikaistuksissaan tehty, mutta hyvin saatu näyttämään siltä, että uhri oli liukastunut saippuanpalaseen, kaatunut, lyönyt päänsä ja liukunut uima-altaaseen. Uhri oli siis rikas poikamies Bruno Rygseck. Mutta kuka oli murhaaja? Ja mikä oli murhan motiivi?
Myrkky on polttanut suun limakalvoja, olen havainnut vähäisiä rakkuloita. Ja jos komisario haluaa kumartua, voitte vieläkin tuntea suun kohdalla vähäisen mantelin lemun.
Niinpä niin. Sillä aikaa kun poliisit Palmun johdolla nauttivat kirjailija Laihosen tarjoamaa ateriaa hotelli Kämpin kabinetissa, Rygseckien talossa tapahtui toinenkin murha. Tulipa Palmuun ja apulaisiin kiirettä kinttuihin. Aterialla nautitut juomatkin haihtuivat nopeasti. Murha oli tällä kertaa selvä tapaus. Mutta kuka se murhaaja oikein olikaan?
Mika Waltarin vuonna 1940 ilmestynyt Komisario Palmun erehdys on unohtumaton suomalaisen dekkarikirjallisuuden klassikko vailla vertaa.
Mika Waltari, Komisario Palmun erehdys *****
Wsoy 2006 kahdestoista painos
s. 239
Ensimmäinen julkaisu vuonna 1940
Dekkari
Kiitos tästä postauksesta! :)
VastaaPoistaWaltari oli loistava kirjailija.
Meillä on luettu Palmu-kirjat ja katsottu elokuvat niin moneen kertaan, että käytämme kirjoista tuttuja sanontoja. Ja koetamme lausua ne Matti Raninin, Leo Jokelan tai Pentti Siimeksen äänenpainoilla.
Ihanaa syyspäivää!
Hauska kuulla, että Palmu-kirjat ja elokuvat ovat teille tuttuja sanontoineen päivineen.
PoistaKävimme katsomassa täällä Turussa Palmu-näytelmänkin. Kiva, että teatterit ottavat myös dekkareita näytöksiinsä ja mikä parasta, näitä vanhempia dekkareita, joissa on vähän erikoisempia tyyppejä mukana.
Ihanaa syyspäivää :)
On tosiaan hyvin onnistunut kirja.
VastaaPoistaUskoisin, että Waltarilla on ollut hauskaa, kun on kirjoittanut tämän dekkarisarjan.
PoistaKirjoja en ole lukenut, mutta elokuvat ovat tuttuja. Joel Rinne on maanmainio otteissaan Palmuna. Vaikea kuvitella ketään muuta tilalle.
VastaaPoistaKiitos Aino kommentista :) Minustakin on vaikea kuvitella Joel Rinteen tilalle ketään muuta näyttelijää. Suosittelen kirjoja.
PoistaKiitos kirjan esittelystä! Tämä on minunkin lukulistallani ja osallistunn sadan vuoden lukuhaasteeseen
VastaaPoistaKiitos Satu :)
PoistaSadan vuoden lukuhaaste on mainio motivaattori lukea kirjoja eri vuosikymmeniltä. Tykkään ideasta. Tästä kirjasta tykkäsin tosi paljon. Hyvin hauska ja hyvin viihdyttävä dekkari, 83v.
Tutuistuin vasta vuosi sitten Komisario Palmu elokuviin ja ihastuin ikihyviksi. Mahtava siis kuulla että huumori pelaa näissä teoksissakin, nehän voisikin vaikka lukasta jossain kohtaa :)
VastaaPoistaSuosittelen lämmöllä ja huumorilla näitä Palmu-dekkareita sinulle. Lukuiloa :)
PoistaIhana postaus loistavasta kirjasta. Kirja on hyvä, samoin kuin elokuva.
VastaaPoistaKiitos Anneli. Olen kanssasi samaa mieltä. Molemmat kirja ja elokuva olivat mahtavia.
PoistaMainio esillenosto! Waltari kaikkinensa on kyllä laaja-alainen ikoni, klassikko eikä hänen tuotantoaan ajan hammas juuri nakertele, vaan kuten tässä komisario Palmun tapauksessa on ilo aina lukijan puolella.
VastaaPoistaVoi kiitos kaunis ja kumarrus :) Ilo oli kyllä lukijan puolella tätä kirjaa lukiessa. Hykerryttävän hauska dekkari :)
Poista