Scrooge oli tavattoman saita mies, maineensa veroinen kitupiikki. Kitupiikki tosiaan! Synniksi saakka ahnas itarus, joka puristi, tiristi, kovisti, hamusi ja haali! Hän oli kova ja terävä kuin piikivi, josta ei millään ilveellä herunut anteliasta liekkiä. Hän oli salaileva ja eristäytynyt ja sulkeutunut kuin simpukka.
Englantilaisen Charles Dickensin (1812-1870) klassikko joulutarina Saiturin joulu vei 1800-luvun Lontooseen, jossa asusti vanha ja itsekäs Ebenezer Scrooge. Eräänä jouluyönä Scrooge sai vieraikseen menneen, nykyisen ja tulevan joulun henget. Mennessään kotiinsa hän sai vieraakseen entisen liikekumppaninsa Marleyn haamun, joka kertoi edessä olevien henkien vierailusta. Marley varoitti, että nyt olisi aika tehdä muutos omassa elämässä.
Scrooge ei osannut sanoa, sulivatko oliot usvaan vai peittyivätkö ne vain näkyvistä. Haamut ja aineeton valitus haipuivat yhtä kaikki pois ja yö palasi ennalleen. Ulkona näytti jälleen samalta kuin hänen kotiintulonsa aikoihin.
Scrooge oli Marleyn vierailusta sitä mieltä, että se oli humpuukia. No seuraavana yönä, kun ensimmäinen henki tuli vierailulle, henki vei Scroogen menneisyyteen, alkaen koulusta, ja näytti miten entinen kihlattu vietti onnellista elämäänsä, Scrooge ei halunnut nähdä enää mitään.
"Käy sisään!" jättiläinen huudahti sitten. "Käy sisään ja tule tutustumaan!"
Toinen henki näytti nykyisyyttä, ja sitä mistä Scrooge jäi paitsi eristyessään vain yksinäisyytensä, ja saituutensa vuoksi pitkiksi päiviksi töihinsä ja sitten kotiinsa. Eikä suonut mitään hyvää muille ihmisille.
Aave lähestyi Scroogea verkkaisena, vakavana ja äänettömänä. Kun se ehti hänen viereensä, hän polvistui, sillä henki tuntui silkalla liikehdinnällään kylvävän ilmaan synkkämielistä salaperäisyyttä.
Dickensin kirjat julkaistiin 1800-luvulla sarjoina aikakausilehdissä. Lisäksi Dickens kulki lukijamatkoilla lukemassa kirjojaan, mutta palkkio oli pieni. Hän oli opiskellut lakiopinoja, ja oli töissä lakitoimistossa jo 15-vuotiaana ja sen jälkeen siviilioikeudessa. Naimisiin hän meni 24-vuotiaana ja sai kymmenen lasta. Avioliitto päätyi eroon 22 vuoden päästä.
Dickensin tyyliin kuului kirjoittaa mieleenpainuvista henkilöhahmoista. 1800-luku oli julmaa aikakautta, varsinkin lapsille, ja niitä aikalaiskuvia Dickens toi esille tarinoissaan. Köyhyys, sairaudet, velkaantuminen, nälkä, siinä aihepiiriä, jotka nousivat esille myös Saiturin joulusta. Saiturille ei ollut juuri muuta mahdollisuutta kuin muuttaa elämäntyyliään. Lopulta hän halusi tehdä sen.
Charles Dickensin Saiturin joulu on rakkauden sanoma joulumielestä ja lähimmäisten ajattelusta. Aika raaka kummituksineen ja henkineen, joten ei sovi pienille lapsille.
Charles Dickens, Saiturin joulu
suom. Antti Autio
kuvitus P.J.Lynch
Kirjalito 2007
s.159
A Christmas Carol, in Prose: Being A Ghost Story of Christmas 1843
Klassikko joulutarina
Ensimmäinen suomennos 1878
HYVÄÄ JOULUA!
Mainion klassikkojen klassikon, joka omaleimaisesti levittää myös joulun hyvää sanomaa meille lukijoilleen, nostit esille. Kiitos siitä, rauhaa & rakkautta Sinun jouluaikaasi:)
VastaaPoistaKiitos samoin <3
PoistaSaituri tarvitsi kovempia otteita siihen, että joulusanoma meni perille. Upea klassikko ja kirja on hienosti kuvitettu.
Opettavainen tarina, klassikko, luin englanniksi iät ja ajat sitten, ja elokuvan katsomisestakin jo pitkä tovi. Ajankohtaista asiaa joka joulunseutuna.
VastaaPoistaRoope Setä eli Uncle Scrooge on nimetty Dickensin Saiturin mukaan. 🙂
Kiitos Rita <3
PoistaKiva kuulla, että Roope Ankka on saanut nimensä saiturin mukaan. Roope on jaksanut pihistellä vuosikymmeniä saiturin tapaan.
Minä olin hieman yllättynyt kuin luin tämän teoksen, lukukokemus ei ollut lainkaan niin järkyttävä kuin jotkut filmatisoinnit/animaatiot tästä teoksesta. Sen sijaan Dickensin Uuden vuoden kellot aiheutti todella kamalia väristyksiä. Vaikka Dickens on suosikkikirjailijani, niin kummitustarinat tai niitä sivuavat jutut eivät oikein ole mun juttu. Mutta siis, olin kyllä myönteisesti yllättynyt tämän Saiturin joulun (olen lukenut sen eri nimellä) suhteen.
VastaaPoistaKiitos Aino <3
PoistaTämä tarina on varmasti suunnattu aikuisemmille lukijoille, sillä kummituksia oli reilusti. Kirja on mielestäni genreltään fantasiaa kummituksineen ja eri olioineen. Ehkä luin kaunistellun version, mutta aihepiiri on niin tärkeä, että toivon saiturillekin hyvää joulua ja anteliasta sydäntä.