Alice Walker: Häivähdys purppuraa

 

Rakas Jumala,

Äiti on kuollu. Kun se kuoli se kirosi ja huus. Se huus mulle. Se kirosi mua. Minä olen iso. Minä olen hidas. 

 

Yhdysvaltalaisen Alice Walkerin (1944-) teos Häivähdys purppuraa on 1980-luvun klassikkokirja. Ihmiset rakastuvat kirjan sivuilla Celien tarinaan, lukiessaan sitä, mustan orvon tytön tarinaa. 14-vuotiaana Celie oli synnyttänyt jo kaksi lasta, jotka vietiin heti synnyttyä pois. Sen jälkeen hänet pakkonaitettiin miehelle, joka olisi halunnut Celien siskon vaimokseen. Celie kirjoitti elämänsä tapahtumat päiväkirjaansa, sitten kirjeissään siskolleen Nettielle.

 

Äiti kysy enstemmäisestä Kenen se on? Minä sanoin että Jumalan.

 

Celie luuli olevansa yksin ja hyljätty avioliitossaan, mutta hänen upea luonteensa sai ympärillä olevat ihmiset rakastumaan häneen. Tämä tarina vie lukijan mukanaan maailmansotien väliseen Georgiaan, jossa rotuviha jylläsi, sekä insesti, väkivalta, riisto ja rasismi olivat jokapäiväinen asia. Kirjan miljöökuvaukset, puvut, autot, musiikki, jne. ovat hyvin aikakauteen sopivia.

 

Vihdon ja viimen se kysy että Missä se on?

Alice Walker koki itse lapsuudessaan georgialaisen rotuvihan. Voittaessaan kirjallaan Pulizer-palkinnon (1983), kirjailijaa juhlittiin kotiseudullaan punaisella matolla, kun hän saapui vuonna 1985 katsomaan kirjasta tehtyä elokuvaa. Elokuvan ohjasi Steven Spielberg ja pääosassa loisti Whoopi Goldberg. Olen katsonut elokuvan, ja toivoisin sitä telkkariin. Nyt kun rotuviha ja rasismi nostaa päätä Suomessakin, niin olisi hyvä esitellä sitä elokuvan keinoin. Rotuviha, rasismi ja väkivalta ovat erittäin huono yhtälö.

 

Minä sanoin että Kirjota.

Nettie kysy että Mitä?

Minä sanoin että Kirjota.

Nettie sano että Kuolema vaan voi mua estää.

Se ei kirjota.

 

Mutta kirjasta voit lukea, että kyllähän Nessie kirjoitti, ja lopulta Celie sai lukea mitä Nettielle kuului. Kului kuitenkin vuosikymmeniä, ennen kuin he tapasivat jälleen. Jopa sen tapaamisen vuoksi kirja on luettava. Niin paljon tunteita. Itken jopa kun kirjoitan tätä. Kirjailija on kirjoittanut tapaamiseen niin paljon tunteita. Häivähdys purppuraa on hyvin tunteellinen kirja. Se kertoo myös hyvin epäoikeudenmukaisista tapahtumista, mutta vääryydet myös oikaistaan. Anteeksianto on mahdollista. Siinä kirjan syvin sanoma.

Alice Walkerin Häivähdys purppuraa on kertomus sydämellisestä Celiestä, joka rakasti purppuran sävyä.

 

Alice Walker, Häivähdys purppuraa *****

Suom. Kersti Juva ***** 

Wsoy 1986  3. painos

s. 360

The Color Purple 1982

Pulizer-palkinto 1983

Elokuva Häivähdys purppuraa 1985 

Queer