Päästyään alakertaan ja kylpyhuoneeseen hän pesee hampaat ja harjaa hiukset, keittiössä ottaa jääkaapista vesipullon ja kulhosta kaksi omenaa, eteisen naulakosta kangaskassin ja auringon haalistaman lippalakin, astuu Teon leikkiauton päälle ja irvistää, sitten ovesta ulos, täyteläisenä sirittävään aamuun.
Helmi Kekkosen teos Liv! sijoittui kesäiseen saaristoon. Viikon lomailu alkoi olla takanapäin. Vielä olisi ihana viikonloppu saaren rauhassa. Liv heräsi ensimmäisenä ja meni rannalle ottamaan aurinkoa, ehkä uimaan. Ihmettelin kansikuvan synkän merimaiseman ja aurinkoisen tarinan vastakohtaisuuksia. Miksi kansikuvaksi oli valittu noin synkkä kuva, kun kirjan päähenkilö oli niin elämää pursuavan energinen ja huoleton nuori nainen.
Jokin hänen sisällään oleva pyrkii ulos ja ajatukset palaavat koko ajan takaisin aamuun, kallioille, miehen ääneen ja katseeseen.
Ollessaan rannalla, Livin luokse tuli vieras mies koiransa kanssa. Tämä kuvio jatkui seuraavana iltana, sillä he sopivat tapaamisesta saaren ravintolassa. Aamu oli jättänyt Livin mielen odottavalle, salaperäiselle mielelle. Hän ei halunnut kertoa tapaamisesta kenellekään, ei sisaruksilleen, ei ystävälleen, eikä vanhemmilleen. Hän oli varma, että tapaamisessa olisi kysymys jostakin, ehkä vakavammasta, ehkä.
Lautta irtoaa laiturista, meri velloo heidän ympärillään, aallot osuvat aluksen keltaiseen kylkeen. Liv kurottaa reunan yli ja kääntyy katsomaan sumun sekaan katoavaa saarta. Se ei olisi enää sama, ei enää ikinä.
Mitä Liville tapahtui saarella, sen voit lukea kirjan sivuilta. Kirjan kertojina toimivat Livin lisäksi perheenjäsenet ja ystävä.
Helmi Kekkosen hienovarainen kesäinen kirja sai ikävän lopun. Lopun, jota moni nainen pelkää. Ihmissuhteet ovat hankalia siinä mielessä, että ihmisluonne voi pitää piilossa aggression, mikä purkautuu yllättäen esille. Sekä tuntematon, että tuttu ihminen voi yllättäen olla väkivaltainen.
Helmi Kekkosen kesäisen ihana tarina Liv! loppui ikävästi.
Helmi Kekkonen, Liv!
Siltala 2024
s. 182
Harmi, kerronta vaikuttaa elävältä ja ensimmäistä lainausta lukiessani ajattelin, että tämän kirjan haluaisin lukea. Mutta enpä haluaisikaan: maailmassa tapahtuu niin paljon ikävää ja väkivaltaista, että minun kiintiöni on täynnä. :)
VastaaPoistaIhanaa keväistä päivää sinulle sekä iloista vappua! Ajatella, kerrankin tulossa hyvää säätä! <3
Kerronta on todella ihanaa. Olisin voinut lukea ihanaa kesäistä tekstiä vaikka kuinka pitkään. Sitten sattui se ikävämpi juttu.
PoistaMinulle sotatapahtumat ovat jo aivan liikaa. Valitettavasti mieheni tuntuu vain kiinnostuvan niistä lisää.
Aurinko paistaa kesäisesti ja kerrankin Vappu näyttäisi olevan kesäisen lämmin.
Ihanaa Vappua!