Kirjoitan tätä pikkumökin päätykopperossa. Se on kirjailijankammioni. Näen päärakennuksen ikkunassa Ukon makaavan pitkin pituuttaan sohvan selkänojan päällä ja katselevan tänne. Minua odotetaan. Se tuntuu hyvältä.
Ihastuin valtavasti Jari ja Kati Tervon hurmaavaan muistelukirjaan, jonka nimi oli heidän koiransa mukaan Ukko. Nyt luin jatkokirjan, jonka nimi oli yhtä ytimekkäästi Ukko ja mökki. Jari, Kati ja Ukko viettivät useamman kuukauden kesämökillään. Vieraiksi tulivat välillä heidän poikansa Kalle ja tyttöystävä. Pihamaa, ranta ja mökkialue olivat rempan kohteina, joita tekivät oikeat remppamiehet. Jari osallistui maalaamiseen. Mökillä tehtiin töitä, kirjoitettiin ja vietettiin kesää.
Ukko toimitti tonttivahdin virkaa. Kun ajopeli ilmestyi pihamaalle, se ei jäänyt häneltä haukkumatta. Hän vietti ison osan päivästä makoillen ikkunan edessä sohvan selkänojalla. Se oli ollut lempipaikka jo kahtena edellisenä kesänä. Sinne hän hyppäsi, sieltä hän tähysti ja siellä hän nukuskeli välillä koiranuntaan. Vahtipaikalla oli suora yhteys Jarin työhuoneen ovelle pikkumökkiin.
Kirjassa tuli esille Katin hoitoprosessit kahdesta syövästä toipumisineen, mutta yllätys oli, että syöpä oli iskenyt kyntensä myös Jariin. Siitä voit lukea tarkemmin kirjan sivuilta. Millaista oli sairastua miehenä ja joutua hyvinvointiyhteiskunnan hoidokiksi? Tarkkasilmäinen kirjailija näki yllättäviä näkökulmia ja tutustui hyvinvointilaitoksen työntekijöihin kiinnostavalla tavalla.
Ukko opetti minua näkemään uudestaan, kuten olin pienenä poikana nähnyt, ennen kuin minut opetettiin näkemään väärin.
Ai, että tätä kesäistä mökkikirjaa oli kiva lukea. Viihdyn itsekin mökillä, tosin sinne kulkeminen on aina todella työlästä, koska kuljemme sinne ensin autolla ja sitten veneellä, koska mökki sijaitsee saaressa.
Koirista on valtavasti iloa. Uskon, että Ukko tuo Kati ja Jarin päivään vaihtelua ja juttukaveria, ystävyyttä ja puheenaiheita. Meillä on nykyisin kaksi koiraa: 11v. Ozzy ja 2v. Mimmi. Olen kyllä sitä mieltä nykyisin, että koira tarvitsee koirakaverin. Toisinaan olemme poissa kotoa, joten koirilla on silloin seuraa toisistaan. Jari suunnitteli jo että hankkii toisen borderin kaveriksi Ukolle. Suosittelen sitä lämpimästi. Vielä kun he saavat viettää monta kuukautta vapaana mökillä, niin voi miten ihanaa koiraeloa se onkaan.
Ps. Toivottavasti sarja jatkuu 💘
Jari ja Kati Tervo, Ukko ja mökki *****
Kansi Elina Warsta
Otava 2024
s. 265
Muistelukirja
Jari ja Kati Tervo: Ukko
Jotenkin postaustasi lukiessani tuli ensimmäisenä mieleen, että tässä on kirja, jonka kirjoittaminen on ollut hyvä teko. Varmasti mielenkiintoista ja hyvin kirjoitettua luettavaa.
VastaaPoistaMainio kuva Mimmistä. Saarimökkinne on varmasti käytännölliseltä puolelta hieman hankala, mutta varmasti myös aivan ihana. :)
Mukavaa uutta viikkoa!
Kiitos Sara kommentistasi :)
PoistaOma mökkimme on mieheni vanha kotitalo. Alkuperäinen rakennun jo vuodelta 1936 ja sitä on laajennettu 1940-luvulla. Mieheni on sitä rempannut vuosikausia ja edelleen riittää rempattavaa, joten mökillä on tekemistä. Itse keskityn lähinnä pihahommiin ja kasvimaalle. Maalannut tosin olen aika paljon sekä ulkoa että sisältä.
Ukko ja mökki on erittäin hyvin kirjoitettu ja pohdiskeltu teos. Luin mielenkiinnolla ja odotan jatkoa.
Minulta jäi Ukko-kirja kesken, vaikka koirulaiset ihania ovatkin. Hyvää syystalven jatkoa. Joko sielläpäin on lunta. Täällä ei kovinkaan rutkasti.
VastaaPoistaKiitos toivotuksista. Turussa ei ole vielä näkynyt lunta.
PoistaTykkään Tervon pariskunnan kirjoista ja tykkään koirista, joten minulle nämä Ukosta kertovat kirjat sopivat todella hyvin.
Tämä on varmasti sellainen hyvän mielen kirja. Ja hyvä kirja kaikille koirien ystäville. Jari Tervo oli tällä kirjallaan kirjamessuille, mutta en ennättänyt häntä kuulemaan. Onko tuo kuvassa oleva koira sinun koirasi? Ozzy vai Mimmi?
VastaaPoistaNiin onkin, tosin kyllä näissä kerrotaan niistä sairauksistakin ja niiden tuomista hoidoista ja hankaluuksista. Olisin mennyt kuuntelemaan Jaria. Hän on hyvä puhuja.
PoistaKuvassa on meidän Mimmi 2v.