Mélissa Da Costa: Toivoa versovat päivät

 

"Kuten näkyy, edellinen omistaja  on laittanut tänne puutarhan. Nyt se on hoitamaton, mutta jos siltä tuntuu, niin eiköhän sen saa entiseen loistoonsa, kun vähän heiluttelee kuokkaa."

Ranskalaisen Mélissa Da Costan teos Toivoa versovat päivät on tulvillaan tunteita ja puutarhanhoitoa. Nuori Amanda oli yllättäen menettänyt perheensä, ja hautautui syrjäiselle kylälle yksinäisen tien varrella sijaitsevaan taloon suremaan. Kyynelhanani aukesivat kirjan alusta lähtien ja nenäliinoja kului useampia kirjan parissa. Kirja kertoi suuresta surusta ja miten Amanda alkoi toipua siitä. Suurena apuna oli aiemmin talossa asuneen omistajan päiväkirjamerkinnät siitä, miten hän hoiti puutarhaa. Amanda oli kaupunkilainen, eikä ollut koskaan aiemmin tehnyt puutarhatöitä, mutta jostakin oli aloitettava.

Unettomuus saa päivät tuntumaan loputtomilta. Aika on täytettävä jollakin, muuten ajatukseni kiertävät lakkaamatta kesäkuun 21. päivän illassa...

Ensimmäiset viikot ja kuukaudet kuluivat siivotessa ja ajaessa kulkukissaa kauemmaksi talon läheisyydestä. Kumpikaan ei antanut periksi. Amanda pelkäsi kissaa, mutta hän ei alkuun ymmärtänyt, että pelko oli molemminpuolista. Unettomuus helpotti, kun hän sai unilääkkeet ja pystyi välillä nukkumaan. Suru oli liian syvää. Amanda ei halunnut olla kehenkään ulkopuoliseen yhteyksissä. Mutta se oli vaikeaa, koska muut halusivat olla yhteyksissä häneen.

Kastele pavut. Peitä kesäkurpitsat. Lakaise kuisti. Enin osa on perin arkisia, mutta joukossa on muutama erikoisempi merkintä: muista juoda enemmän ja kysymysmerkillä varustettu papiljotit?

Amanda kiinnostui aiemmin talossa asuneen henkilön täyttämistä kalentereista. Kun hän kuuli, että  kyseinen henkilö oli myös menettänyt aviopuolisonsa, kiinnostus syveni entisestään. Vanhalla talolla ja sen puutarhalla oli heihin molempiin hoitava ja parantava yhteys. Kalenterimerkinnät auttoivat Amandaa, kun hän aloitti työnsä puutarhassa kitkemällä ja kääntämällä alkuun maata.

Toukokuussa poistun talosta useammin kuin koko edeltäneen vuoden aikana. Ravaan taimitarhalla hakemassa siemeniä ja kukkasipuleita. Käyn eläinlääkärillä tarkistuttamassa kissan voinnin, ja sen jälkeen haen apteekista matolääkettä ja kirppuja ehkäisevän kuurin. Myös puutarhatarvikeliikkeessä pitää käydä.

Luin viime vuonna kirjailijan Kaikki taivaan sini teoksen, jossa oli upeita maisemia, luontoa, tunnelmallisia pikkukyliä, mielenkiintoisia henkilöitä, iloa ja surua ja kyyneleiltäkään en voinut välttyä. Suorastaan rakastuin kirjan tunteisiin ja tapahtumiin, joissa kiehtova luonto oli läsnä.  Toivoa versovat päivät kertoi suuren suuresta menetyksestä ja miten Amanda alkoi toipua siitä. Suru kulki joka hetkessä mukana, mutta sen kanssa piti oppia elämään. Amanda sai tukea läheisiltään ja sai uusia ystäviä, mutta suurin tuki tuli puutarhasta ja luonnosta.

Mélissa Da Costan Toivoa versovat päivät lohdutti surevaa päähenkilöä luonnon parantavin keinoin. Ai, että minä rakastan näitä Mélissa Da Costan kirjoja.

 

Mélissa Da Costa, Toivoa versovat päivät *****

Suom. Saana Rusi *****

Tammi 2025

s. 281

Les Lendemains 2020 

Ranska

Feelgood

 

Mélissa Da Costa: Kaikki taivaan sini

 

ps. Vuonna 2024 Mélissa Da Costa oli Ranskan luetuin kirjailija.

 

 Oikein hyvää naistenpäivää ja lukuiloa 💛