Aamulla suusta nousee pakkashuuru. Vartija tuo veden ja leivän mutta jää ovelle seisomaan ja kääntää katseensa meistä ikkunaan, jonka karmeihin on kertynyt jäätä.
Norjalaisen Ingeborg Arvolan historiallinen teos Villien tuulten ranta jatkoi Ruijan rannalla-kirjasarjaa 1860-luvulla. Edellisessä teoksessa päähenkilö Priita-Kaisa Seipäjärvi tuomittiin vankilaan suhteestaan Mikkel eli Mikko Askaan. Aska oli naimisissa. Priita-Kaisalla oli kaksi aviotonta lasta edellisistä suhteistaan, ja nyt hän odotti kolmatta. Mikko oli luvannut rakentaa heille hirsipirtin Ruijaan. Kirjan koukuttavista käänteistä voit lukea miten mökin rakentamiselle kävi.
Mikon kulmakarvat välkkyvät tulen loimussa. Valo heijastuu jäähileistä. Hänen hahmonsa natisee, kun hän katsoo ympärilleen. Ääni tulee vaatteista, jotka ovat jäisen lumen kangistamat.
Myös Mikko sai vankeustuomion suhteestaan Priitta-Kaisaan. 1800-luku oli suvaitsematon ja tuomiot ikäviä. Sekä papit että esivalta langettivat tuomioita salavuoteista. Tuomio oli vettä ja leipää molemmille. Hyvä kun selvisivät tuomioistaan. Mikko menetti myös talonsa ja maansa. Nyt he olivat yhtä köyhiä Priita-Kaisan kanssa. Molemmat olivat kuitenkin ahkeria työntekijöitä, ja Jäämeren rannalla oli kalaa, jota pyydystää ja syödä. Mikon vaimo Kreeta-Liisa halusi kuitenkin miehensä takaisin ja panetteli kaikille Priita-Kaisaa. Hulluudessaan hän teki kauhean teon.
Pian lakeudet ympäröivät meitä valkoisina, keinahtelevina aaltoina. Me muodostamme liikkuvan langan, poika, mies, kaksi poroa rekikuormineen ja nainen, jatkamme matkaa sen vähäisen päivänvalon läpi, mitä on. Kun pimeä tulee, häviämme näkyvistä.
Kirjan lopussa Priitta-Kaisa ja Mikko olivat perheineen pakomatkalla. Trilogian kolmannessa kirjassa selviää, miten pakomatka jatkui, ja joutuivatko he lopulta pakkotyöhön useaksi vuodeksi. Miten pienille lapsille kävisi, ja entäs Aleksille, joka ehti jo käydä rippikoulun.
Pakomatka tapahtui kylmimpään aikaan talvella. He olivat tottuneet kylmyyteen, mutta heillä ei ollut paikkaa minne asettua nukkumaan. Priitta-Kaisa oli näkijä ja parantaja, hän oli saanut parantajan lahjansa ukiltaan. Niistä oli varmasti apua matkalla sinne, minne kukaan muu ei menisi.
Ingeborg Arvolan Villien tuulten ranta jatkoi vaikuttavasti historiallista kertomusta kveenien eli suomensukuisten ihmisten, norjalaisten ja saamelaisten elämästä Pohjois-Norjassa ja Jäämeren rannalla. Kirja pohjautuu Arvolan oman suomalaisen esiäidin, upean, kauniin ja lahjakkaan parantajan ja näkijän Priitta-Kaisa Seipäjärven elämään. Mystiikkaa ja menneisyyttä luonnon ehdoilla. Suosittelen.
Ingeborg Arvola, Villien tuulten ranta 💚💚💚💚💚
Suom. Aki Räsänen 💚💚💚💚💚
Gummerus 2025
s. 433+ Jälkisanat, henkilögalleria ja liitteet
Vestersand 2024
Ruijan rannalla-sarjan 2. osa
1862-1865
Kveenit
Ingeborg Arvola: Jäämeren laulu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti