Banneri-luettelo

lauantai 1. marraskuuta 2025

Selja Ahava: Hän joka syvyydet näki

 


Henrik, minulla on yksi ainoa vanha sukulainen, ymmärrätkö?

Selja Ahavan teos Hän joka syvyydet näki kertoi Liisasta, joka tapasi Henrikin. Heti tutustumisen alussa Liisa kertoi, että hän ei tule pitkäikäisestä suvusta. Vain hänen yksi tätinsä eli vielä sydämentahdistimen varassa. Kirjan sanomana olivat kuoleman kysymykset. Kirjan teema on niin erityinen, että sen parissa voisi viihtyä useammankin kerran. Selja Ahavan syvällisiä teoksia on  hienoa lukea, vaikka ne keskittyvät aina pohdiskelemaan todella ongelmallisia asioita.

Herättäkää hänet!

Kirjassa pohdittiin aivokuolemaa. Heidin tytär Meeri oli kuollut yksinkertaisessa kitarisaleikkauksessa. Äiti ei halunnut, että elämää ylläpitävä hengityskone sammutettaisiin. 

Teoksessa seurattiin Meerin elämää myös Perlahin silmin. Meerin Heidi-äiti oli palkannut Perlahin avukseen hoitamaan Meeriä kotona. Meeri oli aivokuollut, mutta äiti hoiti rakkaudella tytärtään. Hän ei ollut antanut sulkea hengityskonetta.

Suomessa oli paljon tyhjiä huoneita. Oli enemmän huoneita kuin ihmisiä, kun taas Filippiineillä oli toisin päin. Jos käänsit hetkeksi selän, huone täyttyi heti.

Kirjassa hoitaja Perlah ajatteli hyvin viisaasti Suomen ja Filippiinien eroavuuksia. Surullista oli, että Perlah oli joutunut jättämään tyttärensä vanhemmilleen hoitoon, sillä lapsen isä oli töissä rahtilaivalla ja siten poissa kuukausikaupalla. Ainoa yhteys tyttäreen oli kännykän välityksellä. Lisäksi filippiiniläiset sukulaiset painostivat antamaan heille rahaa, jota Perlah hankki Suomessa.

Aluksi Perlah ei ymmärtänyt miksi hän hoiti aivokuollutta Meeriä, mutta lopulta hän kenties kiintyi Meeriin ja muuttui ystävällisemmäksi. 

Kaikille kuolema on yhteistä.

Kirjassa on hienoja lauseita, joita voi ajatella syvällisesti tai sitten lukea tarinaa, joka polveili rönsyinä muihinkin tarinoihin yhtyen, menneeseen ja nykyisyyteen Liisan pohdintoina ja kirjoituksina. Kuoleman hetkeä ja geenien perimistä. Samaa olen itsekin pohtinut tehdessäni sukuselvitystä. Lähisukulaisten kanssa ei kannata tehdä yhteisiä lapsia, mutta tuskinpa sitä ajateltiin edellisissä sukupolvissa. Omat isoisäni olivat keskenään pikkuserkkuja, mutta tuskinpa he edes tiesivät siitä.

Kirjan Liisan suku oli rapauttanut omat geeninsä, joista hän oli huolissaan. Kirjassa pohdittiin myös sitä, miten elämää oli pidennetty hengityskoneiden, leikkausten ja lääkitysten avulla. Tiedetään myös terveellisten elintapojen, sen mitä syöt, juot, nukut sekä liikunnan, auttavan parantamaan elinajan odotusta.

Selja Ahavan Hän joka syvyydet näki pohti kuoleman ja kuolevaisuuden ikiaikaisia kysymyksiä.

 

Selja Ahava, Hän joka syvyydet näki *****

Gummerus 2025

s. 347 

 

Selja Ahava: Ennen kuin mieheni katoaa 

Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat 

Selja Ahava: Nainen joka rakasti hyönteisiä  

6 kommenttia:

  1. Katselin tätä kirjaa kirjakaupassa. Sinne kauppaan se jäi. Tiedän, että Ahava on todella hyvä kirjoittaja, mutta aihe tuntui liian rankalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aihe on kyllä rankka, kuolema. Oman lapsen tai muun perheenjäsenen hoitaminen on monessa perheessä ajankohtaista. Hoidot jäävät pitkälle omaishoitajan kontolle koko vuorokauden ajaksi. En tiedä, onko Suomessa hoidettu aivokuollutta kotona, mutta muuten vammautuneita kyllä.
      Uskon ymmärtäväni, miksi et halua lukea kirjaa <3

      Poista
  2. Upea kirja, paras pitkään aikaan lukemistani! Mietin juuri, miten tästä kirjasta kirjoittaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella hieno ja tärkeä kirja. Kuolema, ja pohdinnat aihepiiristä tulivat pohdittua tarkkaan. Selja Ahava on taitava kerrostamaan tarinakudoksia. Ihailen ja nautin tekstistä hänen kirjojensa parissa, vaikka eiväthän ne ole helppoja missään nimessä. Vaikea aihe todellakin.

      Poista
  3. Vakavia aiheita, raskaitakin, tässä kirjassa. Ehkä ne sopivat erityisen hyvin marraskuuhun, lyhyempiin päiviin ja elämän hitaampaan rytmiin. :)
    Antoisia lukuhetkiä! Toivotaan lunta sinnekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sara! Kirjan aihepiiri, kuolema kuuluu ihmisen, eläinten ja luonnon kiertokulkuun monin eri tavoin.
      Lumi olisi tällä hetkellä hyvin tervetullutta, mutta lämpöä lisää on luvassa tälläkin viikolla. Syksy ja luonnon vaipuminen talvihorrokseen jatkuu kuitenkin. Näin jopa joutsenauran lentävän etelään. Talven pitäisi olla tulossa.

      Marraskuu on yksi mukavimmista kuukausista ollut jo lapsuudesta asti, sillä sain silloin pikkuveljeni. Pikkuveljeni on aina ollut kuin Astrid Lindgrenin Eemeli. Vilkas ja ehtiväinen. Juoksee edelleen jalkapallon perässä. Saa aina hymyn huulilleni :)

      Poista