- Äsköön liiterihin mennes pikkuusen vaan ripotteli hiutalehia mutta tulles muuras jo silmät umpehen nottei nähny noukkaansa piremmälle, hän selitti rojauttaessaan klapikuormansa kaakeliuunin eduspellille.
Enni Mustosen Pikkupappilan joulu pienoisromaanissa oli joulun aika Pohjanmaalla vuonna 1876. Pikkupappilan emäntäpiika siunaili myrskyisää lumentuloa nuorelle pastorin vaimolle Ainolle tultuaan sisälle. Pikkupappilassa eletään vaatimatonta elämää. Ainon äiti oli muuttanut heille hoitamaan 2-vuotiasta Matiasta. Pastori itse oli rengin ajamalla reellä kokouksessa, mutta heitä odoteltiin jo kotiin.
Se Hanna-rukka minua tietysti valvotti. Ei ihme, että tytössä oli niin paljon sisua kaiken sen kauhean jälkeen, mitä hänen oli täytynyt kokea jo lapsena.
Pari pävää ennen jouluaattoa, nuori huutolaistyttö, Hanna nimeltään, ratsasti hevosella hakemaan pastoria, sillä hänen isäntänsä oli pyytänyt viimeistä voitelua pastorilta kuoleman lähestyessä. Aino tapasi Hannan ensimmäistä kertaa, ja oli kauhuissaan, miten vähissä vaatteissa ja miten laiha Hanna olikaan. Aino kuuli Hannan tarinan, miten hänen perheensä oli kuollut nälkävuosien johdosta, ja Hanna oli määrätty huutolaislapseksi.
- Luoja paratkoon! Sehän on meidän Leskiruustinna! Mitä ihmettä äitimuori täällä tekee?
Pastorin äiti saapui tavaroidensa kanssa yllättäen Pikkupappilaan. Anoppi oli Ainon mielestä koppava ja aina olevinaan parempi ihminen kuin muut. Leskiruustinna asui tyttärensä perheen luona kartanossa, mutta oli suuttunut vävypoikaansa ja heidän palvelijoihin. Siinäpä sitä oli jouluyllätystä Pikkupappilan väelle. Ainolla oli kuitenkin hyvä sydän ja siellä pienoinen nurkka myöskin arvaamattomalle anopille. Kirjan sivuilta voit lukea lisää joulun ajan aherruksesta Pikkupappilassa.
Enni Mustosen Pikkupappilan joulu avasi 1800-luvun joulun viettoa Pohjanmaan lakeuksilla.
Enni Mustonen, Pikkupappilan joulu
Otava 2025
s. 140
Kytösavun tarinoita-sarjan 1. osa
Joulu
Pohjanmaa
1800-luku
Tämä oli kyllä ihanan tunnelmallinen pieni joulukirja. Mielenkiinnolla jään seuraamaan mitä sarjan matkassa tuleekaan tapahtumaan :)
VastaaPoistaMinusta oli hauska yllätys, kun huomasin, että meillä oli sama joulukirja. Pikkupappilan jatkokirjaa odotan minäkin innolla.
PoistaJonkinverran ankeaa historiaa, mutta kiinnostavaa. 📗✏️
VastaaPoistaSanastollisesti ei täysin aukea "huutolainen" eikä "pikkupappila", täytynee googlata.
Voi ihme miten vaikeaa luettavaa tuo murre! Ehkä selkeämpää kuultuna kuin luettuna.
Huutolaislapsia tuli tosi paljon nälkävuosien jälkeen. Suomen kunnissa ei ollut toimivaa sosiaalihuoltoa, vaan lapset sijoitettiin taloihin, jotka maksoivat vähiten lapsista. Yleensä lapset joutuivat orjatöihin aamusta iltaan. Oli tietysti hyviäkin taloja, joissa lapsi jopa otettiin omaksi, mutta aikakausi oli muutenkin köyhää.
PoistaEtelä-Pohjanmaan murre on omanlaisensa, mutta mikään murre ei taida olla helppoa kirjojen sivuilla.
Suomen kirjakielihän pohjautuu Agricolan ruotsin kielen ja Turun murteen sekoitukseen, kun hän täällä asui ja vaikutti kirkonmiehenä ja Turun akatemian rehtorina. Tosin kirjakielisoppaan on tainnut aika moni kielitieteilijä sekaantua omilla käännöksillään.