Banneri-luettelo

lauantai 27. kesäkuuta 2026

Ira Selkälä: Sopimattomat, Norminpurkuopas neurokirjon naisille

 


Minulla on nyt tilaisuus jakaa tietoa, joka on auttanut minua. Välittää viestiä naiselta toiselle. Oivallus voittaa häpeän tunteet, ja yhtäkkiä kehokin tuntuu taas elävältä.

Ira Selkälän tietoteos Sopimattomat - Norminpurkuopas neurokirjon naisille kertoi jo nimellään hyvin paljon. Ira Selkälä on yksi Neurokirjon naiset ry:n perustajajäseniä. Hän on YAMK:n sosionomi ja ammatillinen opettaja. Lisäksi hän on itse neurokirjon nainen, jolla on sekä ADHD että autismi. Ylläolevassa tekstissä hän kertoi siitä, mitä hän tunsi, kun sai tiedon, että voi kirjoittaa tämän kirjan. Hänelle iski huijarisyndrooma, häpeä ja mietteet jaksamisesta tämänkin projektin loppuun saattamisessa. 

Ulospäin näkyvät puitteet eivät välttämättä kerro mitään neurokirjon tytön tai naisen sisäisestä maailmasta.

Tytöt ja naiset oppivat usein pärjäämään omien haasteidensa kanssa. Koulut sujuvat useimmilta ja opitaan arjen ja sosiaalisten tilanteiden haasteet, mutta siitä seurauksena voi olla jatkuva uupumus, riippuvuuksia ja fyysisiä sairauksia. 

Neurokirjan naiset joutuvat mukauttamaan itsensä toimimaan sosiaalisesti oikein tullakseen hyväksytyiksi ja selvitäkseen arjen haasteista. Neurokirjon yhteisössä käytetään käsitettä maskaaminen, jolla kuvataan käytösmalleja, joilla miellytetään muita, jotta itse sovitaan joukkoon. Miellyttämisellä yritetään välttää konflikteja ja ei-toivottuja tunteita. Herkkyys hylkäämisen kokemuksille on neurokirjon naisille erityisen voimakasta jja sietämätöntä.

Neuroepätyypillisten elämä on intensiivistä. Joskus ajatusten ja aistimusten vyöry ylittää sieto- ja käsittelykyvyn. Ylikuormitus voi aiheuttaa stressireaktioita.

Kirjassa puhutaan näkyvistä tunnereaktioista, joita neurokirjon naiset saavat, kun itsesäätely reagoi voimakkaasti. Niitä voivat olla mm. huutaminen, tavaroiden heittely ja itsensä satuttaminen. Sitä kutsutaan käsitteellä meltdown  eli melttari.

Shutdown eli shuttari kuvaa myös ylikuormitusta, mutta ihminen sulkeutuu, vetäytyy ja puhuminen on mahdotonta. 

Kun on uskaltautunut kohtaamaan omia vaikeita tunteita, huomaa, että niistä selviää. Sen jälkeen on rohkeutta olla myös toisen ihmisen rinnalla silloin, kun hänellä on vaikeaa. Vaikeita tunteita ei tarvitsekaan siivota, hyssytellä ja lohdutella pois, vaan toisen voi kohdata aidosti.

Kun näin, että Ira Selkälän tietoteos Sopimattomat ilmestyisi, halusin lukea sen, sillä tytölläni ja kummitytölläni, jotka ovat serkukset ja molemmat hyvin vauhdikkaita ja aikaansaavia henkilöitä, on diagnosoitu aikuisena ADHD. 

Tietysti etsin kirjasta myös omista piirteistäni, että onko itselläni jäänyt huomaamatta, että minulla olisi neurokirjopiirteitä. No tottakai niitä on, sillä olemmehan tyttöni kanssa hyvin samanlaisia. Se erottaa meidät, että minulla ei ole sitä meteliä päässäni, joka tytölläni on, enkä koe tunteita supererityisvoimakkaina, vaikka olenkin ollut aina herkkä. En saa melttarikohtauksia, mutta vetäydyn mielelläni pois riitatilanteista. Riitakohtauksia ei voitu välttää, kun tyttöni raivosi lapsena. Nuorena hän oli jo oppinut maskaamaan, sillä olin kova keskustelemaan lasteni kanssa eri asioista. 

Keskustelevan kasvatuksen opin jo omassa lapsuudenkodissani. Ikävätkin asiat käsiteltiin yleensä isän kanssa, sillä äitini ei osannut hillitä itseään, vaan riiteli aina kun mahdollista ja kävi myös käsiksi. Äidilleni olisi diagnosoitu tänä päivänä ADHD. Elämä ADHD ihmisen kanssa ei ole helppoa, sen voin sanoa omasta kokemuksesta, ja muu perhe  sopeutuu, tai ADHD ihminen oppii sopeutumaan ja maskaamaan. Elämä on sopeutumista puolin ja toisin. Joillekin neurokirjon ihmisille auttaa lääkitys ja sitä varten tarvitaan diagnoosit. Elämä ei kuitenkaan välttämättä helpotu niidenkään myötä, sillä yhteiskunta on selvästi rakennettu ihmisille, jotka ovat  neurotyypillisiä. 

Ira Selkelän tietoteos Sopimattomat nosti esille neurokirjon naiset. 

 

Ira Selkelä, Sopimattomat - Normipurkuopas neurokirjon naisille *****

Gummerus 2026

s. 295 + Kiitokset + Lähteet ja lukuvinkit + Tukea, tietoa ja vertaistoimintaa + Lainaukset + Kirjat, tieteelliset artikkelit, muut verkkolähteet

Tietoteos

ADHD

Autismi 

9 kommenttia:

  1. Kiinnostava kirja.
    Hyvä että neurokirjo on alettu tunnistaa ja ottaa huomioon. Kirjo on siinä hyvä termi, koska oireet ovat niin moninaisia ja monentasoisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä kanssasi, että neurokirjo on alettu ottamaan huomioon ja myös sen laajuus. Itseäni aihe kiinnostaa kovasti jopa työn puolesta. Osataanko koulu-ja päivähoitomaailmassa ottaa huomioon neurokirjolapset, joita onkin yllättäen todella paljon, koska tyttöjä ei ole osattu huomioida, vaan he ovat jääneet huomioimatta. Uupuminen näkyy sitten lukioaikana, kun tytöt ovat enemmistönä psykiatrisessa sairaalakoulussa erityisine oireineen.
      Koulut rakennetaan tänä päivänä suuriksi kampuksiksi, joissa on suuret luokat, kun neurokirjo vaatisi hiljaisuutta, pieniä luokkakokoja, jne

      Poista
    2. Samaa mieltä, isot koulut eivät sovi neurokirjoon kuuluville, eivätkä oikein kenellekään. Nekin jotka pärjäävät olisivat tyytyväisempiä pienissä kouluissa.
      Sama koskee niitä lukioita, joihin mennään vain korkeilla arvosanoilla. Kilpailu kiristyy, kun lahjakas oppilas joutuu porukkaan, jossa ei ole yhtään rennosti kouluun suhtautuvaa kaveria, jota voisi vaikka auttaa kouluprojekteissa, ja ennen itsensä lahjakkaaksi kokevalla onkin nyt jatkuva näytön paikka.

      Poista
    3. Anteeksi poistin vahingossa vastauksesi

      Poista
    4. En näköjään poistanutkaan. Kiitos kommentistasi. Olen saamaa mieltä siitä, että suuret koulut eivät sovi kenellekään.

      Poista
  2. Hyvää asiaa, erinomainen postaus. 🌹 Itselläni on ollut onnea oman neuronkirjolaisuuteni kanssa (asperger) koska olen rauhallinen ystävällinen luonne enkä saa raivareita ja toisaalta en joudu muiden ohjailtavaksi koska ammattini on opettaja. 😊 Muutenkin olen ollut elämässä oman tieni kulkija, tyynen ja tyytyväisen määrätietoisesti.

    Mainitsemasi keskusteleva kasvatus on paras.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rita 🌹 Elämäsi kuulostaa onnelliselta 🌹Hyvä niin.

      Poista
  3. Kirja oli monipuolinen vertaistuellinen paketti. Sitä vain ihmettelen taas kerran, miksi meidät ikääntyneet nepsyt unohdetaan tai " unohdetaan". Oireethan eivät häviä minnekään. Voi käydä kuten itselläni: pahenevat kun työelämä jää taa. Ja miten terveydenhuolto osaa kohdata meidät, kun asioidaan ihan muissa kuin mielen asioissa, kun heillä ei ole minkäänlaista tietoa vanhusten neuroepätyypillisyydestä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kurjaa kuulla terveydenhuollon epäkohdista, joita olen itsekin kohdannut riittämiin asti. Voin hyvin kuvitella, että ikääntyneet nepsyt unohdetaan herkästi muutenkin, eikä hoiva-avustajilla ole mitään hajua kenenkään kohtaamisesta. Sen verran ankeita juttuja on mediassa vanhusten ja ikääntyneiden hoivasta harva se päivä.

      Poista