Aurinko kohoaa teräksenharmaana Varjon rämeen ylle ja aloittaa uuden aamun. Männyn latvassa istuu yksinäinen korppi pehmeään utuun kääriytyneenä ja odottaa. Yö on ollut viileä. Sankka usva riippuu kostean sammalen yllä ja lintu on vaiti.
Johanna Holmströmin Karhunkaatajat on toinen osa Villipedot-jännityskirjasarjassa. Ensimmäinen osa oli nimeltään Suden lapset, jossa pääosia esittivät luonto ja syvällä kuhmolaisen metsän sydämessä elävä mysteerilahko. Lisäksi siinä oli eksynyt pikkupoika. Samoilla teemoilla liikuttiin myös Karhunkaatajat kirjan tarinassa. Tällä kertaa etsittiin kadonnutta nuorta tyttöä, joka lopulta löytyi Kuhmon metsistä. Etsittiin myös karhun kaatajia.
Maanantaina Henni Laine oli yllättäen ilmestynyt poliisiasemalle mukanaan Jennan valokuva. Hän oli ilmoittanut, että halusi julkaista valokuvan ja Jennan nimen ja iän. Tuloksia ei tarvinut odottaa kauan. Poliisiasemalle oli välittömästi tulvinut lukemattomia silminnäkijähavaintoja, joista useimmat olivat pelkkää soopaa...
Henni oli kadonneen Jennan äiti. Hennin elämämänhallintataidot olivat jo pitkään olleet sekaisin, eikä hän ymmärtänyt päihteiden sekoittamana tyttärensä tarvitsemasta avusta. Jenna oli vastannut perheen kotitöistä ja nuoremmasta siskosta äidin sekoillessa viinan kanssa.
Henni oli nuorena hukkuneen pojan tyttökaveri, jota käsiteltiin Suden lapsissa. Henni ei ollut päässyt eroon vanhoista murheista, vaan eli niissä päivittäin. Ja syypää oli tietysti silloin nuori poliisi Minna Salminen, jonka olisi Hennin mielestä pitänyt pelastaa poikaystävä.
Minä kuolin. Kuolin siellä. Simon huoneistossa. Hän kuristi minut, eikä kukaan tullut auttamaan. Minä kuolin ja hän sai elää. Hän hankkiutui minusta eroon, eikä kukaan tule etsimään minua.
Jenna oli joutunut mukaan todella ikäviin juttuihin, mutta niistä voit lukea kirjan sivuilta lisää. Karhunkaatajissa on todella ikäviä kuvauksia nuoren tytön hyväksikäytöstä, joten kirja ei sovellu herkille lukijoille.
Karhunkaatajat teoksen poliiseina toimi edellisestä kirjasta tutut Minna Salminen ja Timo Kyrö. Minna kipuili elämää Kuhmossa sekä avioliittoaan. Edellisen jutun tapahtumat olivat vielä käsittelemättä ja siihen lisättynä nämä ikävät työkuviot rasittivat lisää ja ylikuormittivat jaksamista. Timo oli puolestaan löytänyt uuden ihmissuhteen, mutta oliko hänen työpaikkansa sen vuoksi vaarassa. Poliisitkin ovat ihmisiä ja heillä on menossa monenlaista, sekä töissä että yksityiselämässään.
Johanna Holmströmin jännityskirja Karhunkaatajat liikkui kadonneen tytön ja suurten metsäneläinten jäljillä.
Johanna Holmström, Karhunkaatajat ****
Otava 2026
s. 479
Jännityskirja
Villipedot-sarjan 2. osa
Nuoren hyväksikäyttö
Metsästys
Syksy
Kuhmo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti