Banneri-luettelo

torstai 9. toukokuuta 2019

Anja Snellman: Parvekejumalat


Kun Anis putoaa, on lumisade, talven ensimmäinen, ja hän ajattelee Al Gorea. Hän ajattelee sulavaa jäätä ja suolaistuvaa merta: molemmat hiipuvat, katoavat, ovat pian poissa ja muistoja vain, oppikirjoissa, dokumenttifilmeissä, matkustavaisten kuvakokoelmissa.

Kun suljin Anja Snellmanin puhuttelevan teoksen Parvekejumalat takakannen kiinni, pidin hiljaisen hetken kaikille sorretuille tytöille ja naisille. Parvekejumalat on upea yhteiskunnallinen teos, joka katselee mikrotasolta koko suunnatonta sorrettujen tyttöjen ja naisten asemaa. Olen hengästynyt, olen ihmeissäni, vapisen ja pelkään kaikkien sorrettujen tyttöjen ja naisten kohtaloa.

Ja se sorto voi tapahtua täällä Suomessa, sillä me emme asu lintukodossa, vaan me olemme koko ajan kiihtyvällä vauhdilla muuttumassa yhä monikulttuurisemmaksi yhteiskunnaksi. Monikulttuurisuus voi olla rikkaus, mutta se voi olla myös turvattomuutta, ja tytöille ja naisille jopa vangin elämää, kun katsomme heitä suomalaisilla silmillä. Heidän vanginvartijoina toimii koko perhe, suku ja oma kansa. Minäkin katselen maahanmuuttajia lumikin silmillä, kuten Anja Snellman kuvailee meitä suomalaistyttöjä ja – naisia kirjansa sivuilla.

Baraf baa dhacaya. Anis ehtii saada kielelleen yhden hiutaleen ennen kuin vasen olkapää rusahtaa maahan, ja lonkka, ja siinä vuorenkorkuisen kivun keskellä vilahtavat äiti ja isoäiti, bilaa micne, niiden rusinanväriset huulet liikkuvat, mutta Anis ei kuule mitä he sanovat, varmaan väittelevät tuulista, nuotioiden ja roskien polttamisen kitkerä savu silmissään, ja Wandan hymyilevät kasvot kuin lumikellossa, hei neu neu neulenomadit, ja Luka joka ojentaa kirkkaankeltaista pyöränkelloa, ring ring tämä halusi tulla sinun luoksesi, ja Wandan äiti, oi miten hörönauruenkeli levittää siipensä, miten vedenneito ilman vettä leiskauttaa pyrstöään niin, että ruusupensaiden punaiset marjat lentelevät. Vai onko se Aniksen veri?

Kirjassa kohtaavat kaksi ääripäätä. Vallatussa talossa nuori suomalainen nainen Alla-Zahra etsii itseään ja uppoutuu islamin oppeihin ja kulttuuriin. Hän pukeutuu huiveihin ja kaapuihin ja yrittää vapautua vaatimuksista, jotka on asetettu länsimaiselle naiselle. Olla vapaa ja tasa-arvoinen on hänelle liikaa. Hän haluaa alistua ison A:n palvelijaksi.

Läheisessä talossa, jota kutsutaan Muukalaistaloksi, asuu seitsemännessä kerroksessa Anis suuren somalialaisen perheensä kanssa. Kumpikin tytöistä tuntee olonsa uhatuksi, Alla-Zahra ikävien kokemustensa vuoksi, ja Anis perheen miesväen taholta. Siitäkin huolimatta Anis yrittää levittää siipensä ja kotoutua Suomeen omalla tavallaan. Vapaaksi ja tasa-arvoiseksi, kuten kaikki suomalaiset tytöt ja naiset.

Anja Snellmanin Parvekejumalat on teos, josta ajattelin, että en uskalla lähteä arvioimaan sitä auki juuri mistään langanpäästä. Kaikki teoksen teemat ovat kuin sytytyslankoja, jotka syttyvät itsestään. Ensinnäkin kirjan maahanmuuttajateema on tänä päivänä erittäin arka, kun suomalaiset ovat jakaantuneet selvästi maahanmuuton kannattajiin ja vastustajiin. Toiseksi, kun suomalainen vaihtaa uskontonsa islamiin, se voi olla järkyttävän arkaluontoinen keskustelunaihe. En ainakaan ole kuullut missään siitä puhuttava, joten se on selvästi tabu.

Tänä päivänä suomalaiset naiset ovat osallistuneet jopa uskonsotiin, ja suomalaisnaisen pukeutuminen burkaan alkaa olla jokapäiväinen näky. Maahanmuuttajatyttöjen alapään silpominen on ihan järkyttävän sairasta puuhaa, ja lisäksi heidän naittamisensa alaikäisinä kuvottaa toivottavasti jokaista järkevää ihmistä. Viimeiseksi haluan mainita maahanmuuttajatyttöjen kunniasurmat ja niiden yritykset, jotka Suomessa ovat lisääntyneet valitettavasti koko ajan. Anja Snellman ottaa näihin kaikkiin teemoihin kantaa kirjansa sivuilla, joko mainiten niistä tai liittäen ne kirjan pakahduttavaan tarinaan. Parvekejumalat on fiktiota, mutta se voi olla myös Suomessa asuvan tytön elämässä faktaa. Parvekejumalat on kaikkien sorrettujen tyttöjen ja naisten puolesta kirjoitettu kirja.

Anja Snellman, Parvekejumalat *****
Otava 2010
s. 315

Snellman Anja: Syysprinssi
Snellman Anja: Lähestyminen
Snellman Anja: Pääoma
Snellman Anja: Antautuminen 
Snellman Anja: Kaikkien toiveiden kylä


Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtiin 11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa, 15. Kirjassa käsitellään jotain tabua ja 20. Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria

4 kommenttia:

  1. Tämä on kyllä voimakas kirja, olen lukenut sen joskus vuosia sitten mutta edelleen se on mielessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ele ♥
      Ei tämä voi unohtua, sillä tarina on kaikessa voimakkuudessaan myös koskettava ja loppuun asti toivoin...

      Poista
  2. Anja on järkyttävän rohkea!!!

    Kuvittele, minulle tuli tekstistäsi mieleen eräs muu kirja eli Nadeem Aslamin Elävältä haudatut. Pakahduttavan kauheaa elämää naisille ja tytöille. Molemmissa kirjoissa. Olisi muuten paljon mielipidettä, mutta Suomessa on nyt ensimmäisen kerran minun aikanani tabuja, joista ei uskalleta avautua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin Anja on äärimmäisen rohkea kirjailija ja kirja on julkaistu melkein kymmenen vuotta sitten. Tänä päivänä osapuolet ovat erittäin kriittisessä pisteessä.
      Nadeem Aslam on yksi suosikkikirjailijoistani, vaikka hänen kirjat ovat täynnä tuskaa. Khaled Hossein kirjoittaa myös sorretuista naisista. Mieleen nousi Tuhat nousevaa aurinkoa. Olen lukenut sen ennen blogiaikaa.
      Maahanmuutto on tuonut runsaasti uusia tabuja Suomeen. Kaikki on varpaisillaan. Parvekejumalat on hyvin tabuja avaava kirja. Luetaan kirjoja ja kirjoitetaan niistä, kun emme voi puhua tabuista.

      Voi Leena näitä aikoja ♥

      Poista