Majakkamestarin tytär

 




Ruotsalainen Ann Rosman on uusi tuttavuus dekkarikirjailijoiden saralla. Majakkamestarin tytär (Fyrmästarens dotter 2009, suom. 2011) on esikoiskirja, jonka pääosaa esittää göteborgilainen rikostutkija Karin Adler. Kirjassa Karin saa hoidettavakseen rikosjutun, jossa vanhan majakan ruokakellarista löytyy kuollut mies. Miehen kuolemasta on kauan, mutta selvästi kuolemaa yritetään peitellä valheilla. Miehelle löytyy jopa valevaimo ja valelapsi.

Karin on saanut harteilleen kummallisen kuolemantapauksen, josta ei puutu erikoisia juonenkäänteitä. Karinin oma avoliitto on tullut kirjassa päätepisteeseen, jota hän ei pahemmin ehdi murehtimaan työkiireidensä vuoksi. Ihmeen nopeasti päätettyään erosta, Karin kerää kimpsunsa ja kampsunsa ex-miehen asunnosta ja muuttaa purjeveneeseensä asumaan. Karin ei itkeskele viiden vuoden suhteensa perään ja ainoa kerta, kun suhteesta vähän puhutaan, on kun ystävätär saapuu apuvoimiksi muuttopuuhiin. Myös isoäiti yrittää puhua ex-miehen puolesta ja on sitä mieltä, että nykyaikana erotaan liian helposti, mutta Karin pitää päänsä.

Karin saa kirjassa mukavia uusia ystäviä erottuaan miehestään. Uudet ystävät liittyvät kaikki oudolla tavalla kauan sitten kuolleeseen mieheen. Kirja loppuu hieman omituisesti, kun kirjan pääpahis hukkuu. Voi olla, että seuraavassa kirjassa pääpahis ei olekaan hukkunut. Kirjan toinen naispuolinen pääpahis ilmeisesti pääsee kuin koira veräjästä vanhasta murhasta, koska siitä on kulunut jo liian pitkä aika.

Kirjan arvostelijat pitävät kirjaa samanlaisena kuin Camilla Läckbergin dekkarit ovat, mutta parempana. Olen itse eri mieltä, sillä kirja on ihan erityylinen. Läckbergin kirjoissa on raaempia kuvauksia väkivaltatapahtumista ja niitä on enemmän. Rosmanin kirjassa oli tosi vähän väkivaltaa ja muuten kirjaa oli leppoisaa ja rauhallista lukea ilman jännitystä. Läckbergin dekkarit ovat psykologisia trillereitä ja tekijät yleensä mielisairaita ja tosi vaikeita väkivaltakokemuksia kokeneita, mutta Rosmanin rikollisten motiivi on halu hyötyä taloudellisesti rikkauksista. Rikoksentekijät ovat siis tervejärkisiä, mutta ahneita.

Esikoiskirjaksi ihan mukiinmenevä ja luettava, tosin tapahtumia ja henkilöitä on turhan paljon, joten kuvaukset ovat hieman sekavia, eikä välillä tiedä kuka on kenenkin lapsi tai sukulainen. Uusi Rosmanin kirja Noitavasara on julkaistu suomeksi. Rosmanin kirjat löytävät varmasti suosionsa naislukijoiden joukosta. **